Olen siis vuonna 1974 syntynyt kotkalainen kirjailija, joka toimii omilla resursseillaan ilman yhteiskunnan tukia tai apurahoja.
Olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ja nämä kirjat olen saanut tähän mennessä aikaan.
Jumissa Karhulassa ( 2007)
Uroskoodi ( 2010)
Ilman Opaskarttaa ( 2011)
Unenpalvelija ( 2012)
Elämäntaitaja! ( 2014)
Tosi Kovat Veijarit ( 2016 )
Sekä pienen e- oppaan nimeltä Viettelyopas! vuonna 2014
Jumissa Karhulassa on fiktiivinen tarina johon Trainspotting on vaikuttanut hyvinkin paljon.
Sitten olin muutaman vuoden hurahtanut pelimiesgenreen ja edesautoin sitä.
Sitä kautta aloin kirjoittamaan ja julkaista elämänhallinta materiaalia, joka oli ylipäätään miehille suunnattua.
Vuodet vierivät ja sitten kirjoitin hyvin toiminnallisen dekkarin nimeltä Tosi Kovat Veijarit.
Ja sen jälkeen tuli Saparo Sankarit josta täällä on siis ihan oma lukunsa.
Ja Saparo Sankareiden kirjoitusprosessin yhteydessä tuli Luokkaretki joka alkoi vaatimattomalla novellilla ja näköjään on muuttumassa romaaniksi.
Ei liity kirjoittamiseen vaan kulttuuriin ja olen siis panostanut ja yrittänyt auttaa historiallisen Kyminlinnan elpymistä.
Siitä prosessista en täällä sen enempää puhu, koska ennen kaikkea tämä sivusto on tarkoitettu fiktiivisten tarinoitteni eteenpäin vientiin.
Mainitsen sen kuitenkin tässä ohimennen.
Mieluiten menen eteenpäin kuin katson menneeseen, että kovinkaan paljoa en täällä selittele aiempia teoksiani tai tekemisiäni.
Myöskin halusin toimia itsenäisesti kirjamyynnin suhteen ja myin kirjojani vain ja ainoastaan omassa verkkokaupassani.
Että kirjojani ei voi ostaa tällä hetkellä mistään.
Ajan kanssa tänne varmaan ne syntyvät.
Luulen että netti ja tekoäly osaa kertoa tänä päivänä paljon paremmin sen historian joka on tuonut minut tähän pisteeseen.
Ja annan sen tehdä niin.
Minä katson mieluummin eteen kuin taaksepäin.
Lopuksi vielä niin minulta aina silloin tällöin kysellään, että miksi jatkan kirjoittamista kun suuria massoja ei ole saavutettu ja suurten rahamäärien äärelle ei ole päästy.
Osaan näistä kahdesta syystä saan kyllä ihan rehellisesti katsoa peiliin: olisin voinut olla joustavampi sekä helpommin lähestyttävä.
Miksi siis jatkaa yhä?
No aika simppeliä on kyllä vastata ja kyse on uskon asioista.
Minä nimittäin uskon siihen, että ylipäätään kirjoittaminen parantaa elämäni laatua.
Lisäksi mitä enemmän kirjoitan niin sitä erilaisempaa luon.
Uskon myös siihen, että sanoilla on voimaa muovata maailmaa ja jos ei isolla kädellä niin sitten oman elämäni ja lähiympäristöni suhteen.
Ja uskon siihen, että muovaan sanoillani elämääni parempaan suuntaan: puhuinpa tai sitten kirjoitin, niin se muokkaa ensin minua ja sitten kun se muutos on minussa vaikuttanut, niin puheeni, ajatusteni ja tekojeni toimesta muutos tulee kauttani ympäröivään maailmaan.
Ja ei ehkä sillä lailla kuin toivoisin tai odottaisin vaan kuitenkin kiertoteitse päämäärään.
Me kaikki voimme muuttaa maailmaa, jos niin päätämme tehdä.
Uskon myös siihen, että pystyn saavuttamaan kirjoittamalla vaurautta.
Mitä vauraus on ja miten vauraus ylipäätään kannattaisi nähdä on sitten oma lukunsa.
Pitempäänhän se on ollut enemmän henkisen kasvun puolella kuin että olisi tienattu uuden Porschen verran.
Että näin niin kuin lopuksi: uskon siihen että kirjoittamisella voidaan saavuttaa merkittäviä tekoja ja niillä voidaan vaikuttaa ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.
Ja etenkin se antaa elämääni paljon sisältöä jota minä en oikein muuten saisi siihen.
Kannattaa siis kirjoittaa.
Ja kun tässä tekoälyn maailmassa ollaan ja tekoäly alkaa muuttaa todellisuutta ainakin netissä haluamakseen, niin kannattaa myöskin kirjoitella ihan fyysisesti ja jos mahdollista, niin jättää siitä pysyvä kopio maailmaan.
Kaiken kirjoitetunkaan tekstin ei pidä olla netissä vaan nyt jos koskaan fyysiselle tekstille on oma paikkansa, että pieni eliitti ei pääse kaiken digitaalisuuden kautta muokkaamaan historiaa ja kulttuuria oman näköisekseen.
Joten kirjoita, kirjoita rohkeasti ja uskalla myöskin kirjoittaa paperille.
