- Ylös siitä laiskamato.

Joo, joo. Mumisin ja väitin nousevani.

En kuitenkaan pitänyt kauheaa kiirettä äitini käskytykselle, koska minulla oli valtava aamuseisokki menossa.

Äitini oli pilannut herättämisellään sormittamiseni kahden tyrkyn sometähtösen kanssa.

Mikä oli piristävää vaihtelua, yleensä fantasioin meidän luokkamme kauneimmasta tytöstä, Marista.

Mari ei toki ollut Maija, mutta silti tumpputilaston kirkkain johtotähti.

Annoin stondikseni asettua ja sitten pakotin itseni ylös.

Sinällään vitutti herätä ja enemmän vitutti nousta ylös.

Ja miksi?

Syynä oli se, että oli koulupäivä.

Kouluun piti mennä ja se oli ollut minulle jo pitempään vaikeasti siedettävää helvettiä.

Mieluummin olisin ollut kuollut kuin mennyt takaisin siihen julmaan maailmaan, jossa iso osa luokasta ja myöskin koko koulusta veti oman olemassaolonsa oikeutuksen minun selkänahastani.

Eikä ketään kiinnostanut se mitä minä koin ja mitä minä tunsin.

Päinvastoin, kärsimykseni oli pääasiassa polttoainetta kiusaajilleni.

Joskus olin sanonut ääneen, että en halua mennä kouluun.

Kysyttiin, että miksi näin on.

Vastasin että siellä oli ahdistavaa ja minua kiusattiin.

Kukaan ei uskonut minua vaan väitettiin, että lapset ne nyt vaan leikkii.

Ja joskus se leikki nyt on vaan rajumpaa.

Silti se kuulemma oli loppupeleissä vaan leikkiä ja että minun olisi hyvä tajuta se.

Yritin kovemmin ja pontevammin sekä sanoin, että mieluummin tapan itseni kuin palaan kouluun, jossa jokainen päivä on minulle yhtä tuskaa kiusaamisen takia.

Se johti siihen, että nyt minulla uskottiin olevan psyykkisiä ongelmia.

Lisäksi minun olisi pitänyt alkaa käyttämään kovia mielialalääkkeitä isommalla kouralla päivittäin.

Setäni Oiva tai siis Oiva -setä, jolla oli nyt menossa paha foliohattukausi tai ainakin äitini niin väitti, varoitti minua ottamasta niitä lääkkeitä.

Hän itse uskoi että 5G - verkon vaikutus ihmisiin juuri nyt oli kovimmillaan ja että eliitti koitti sen kautta vaikuttaa ihmisten ajatteluun sekä käyttäytymiseen.

Siihen käyttäytymisen muokkaamisen kuulemma käytettiin myöskin lääkkeitä ja mediaa.

Koko suku piti setääni hulluna.

Minä pidin Oiva - sedästä, koska hän oli ainoa joka uskoi minua kun kerroin että minua kiusattiin ja että se alkoi olla minulle liikaa.

Muut ihmiset eivät halunneet kuulla ongelmistani ja halusivat ongelman vain katoavan.

Ja kun setäni uskoi minua, niin minä puolestani halusin uskoa häneen.

Lisäksi hän oli sanonut, että tunteet pitää kokea eikä turruttaa niitä lääkkeillä.

Vaikka ne olisivat negatiivisia tai vaikeita käsitellä.

Niinpä se lääkekuuri jonka sain, niin pidin vain suuni tukossa ja heitin lääkkeet viemäriin.

Sekä tietenkin väitin että otin ne annokset jotka lääkäri oli minulle määrännyt.

Aloin myös olla puhumatta kiusaamisesta kotona tai opettajille kun näytti siltä, että siitä puhuminen aiheutti vain ongelmia minulle.

Tukahdutin sen kaiken tuskan jonka koin.

Ja tukahdutin sen itse enkä lääkkeillä.

Oiva - setäni opetti, että valehtelu ei sinällään ole väärin jos se ei satuta ketään.

Itseasiassa se on tehokas työkalu jos ympäröivä maailma haluaa satuttaa sinua tai on sinua kohtaan vihamielinen.

Jos koet että ympäröivä maailma ja siinä olevat ihmiset haluavat tuhota sinut, niin miksi sinä antaisit sille aseita tai välineitä joita käytetään sinua vastaan?

Sehän on järjetöntä.

Kun en kertonut tuskastani tai koulukiusaamishelvetistä mitään, niin kaikki olivat tyytyväisiä ja jättivät minut rauhaan.

Siitä kokemuksesta opin, että kannattaa oikeasti katsoa kelle omasta tuskastaan kertoo ja kenelle kannattaa kertoa vain juuri se minkä tämä haluaa kuulla.

Näytti siltä, että moni oikeasti uskoi niin, että ongelmat katosivat kun niistä ei puhuttu mitään.

Tarkistin vielä repun, että se oli pakattu niin kuin minua oli neuvottu.

Se oli iso reppu ja piti sisällään jonkin verran tavaraa.

Sellainen reppu jota toimintaelokuvien muskelimiehet käyttävät kun ottavat aseita ja lähtevät yksin huumekartellia vastaan.

Otin pöydältä vielä kirjan mukaani, joka oli minulta kesken.

Se oli Koushun Takamin Battle Royale, joka oli juuri suomennettu ja ihan vastikään julkaistu Suomessa.

Minä pidin siitä.

Nousin ylös, menin portaita alas, tervehdin koiraamme Sälliä ja menin syömään.

Äitini ei ollut keittiössä vaan olohuoneessa katsomassa televisiota.

- Herranjuutas, herran juutas.

Se oli äitini tapa kiroilla tai hän lausui noin aina kun hän oli peloissaan tai hermostunut.

Hän kiroili noin veljeni lasten takia.

Nyt syy oli uutisissa.

Tilanne itärajalla oli uutisten mukaan pahentunut ja presidenttimme mielestä sota oli jopa ihan tavoiteltava vaihtoehto naapurimaan kanssa, jonka väliluku oli monikymmenkertainen ja jolla oli hallussaan ydinaseita.

Minä en pitänyt presidentistämme.

Vihan syy ei ollut poliittinen.

Syy vihaani oli ihan luonnollinen: hän oli julkisesti tunnustanut olevansa koulukiusaaja.

Niitä minä vihasin sydämeni kyllyydestä.

Täällä ilmansuunnalla oli nyt paljon sotilaita ja osa oli Suomen armeijan sekä osa joukoista oli Naton tänne tuomaa.

Luonnollisestikin äiti oli tilanteesta hermostunut.

Oiva – sedän mielestä tilanne johtui siitä, että koronakusetus ei ollut onnistunut ja kokeellisen koronarokotteen takia syntyvyys maailmalla ja myöskin Suomessa oli romahtanut, sekä ylikuolleisuus maailmalla sekä Suomessakin nousussa.

Oiva – sedän mukaan koronakusetusta ei voinut oikein peittää muuten kuin luomalla kuvitteellinen sota.

Tai pikemminkin sotaa muistuttava tilanne.

Minua kiinnostivat kuitenkin perseet tässä vaiheessa enemmän kuin politiikka.

Sitten kävelin kouluun kuulokkeet korvilla ja annoin Sexmanen Manian päräyttää päivän käyntiin.

Tänään oli olevinaan tärkeä päivä.

Olimme lähdössä luokkaretkelle yhtenäisenä luokkana viimeistä kertaa.

En tiennyt sitä silloin, mutta monelle ja ehkä myöskin minulle se jäisi viimeiseksi retkeksi.

Moni tulisi kuolemaan ja osa ansaitsisi sen mitä tulisi tapahtumaan.

Matkalla kouluun toukokuun alussa kun talvi pisti kunnolla keväälle hanttiin ja lunta oli maassa, niin en sitä tiennyt.

En tiennyt sitä, silloin että ennen kuin retki päättyisi niin sen jälkeen minua ei enää koskaan kiusattaisi.

Ja monelta kiusaajaltakin se jäisi loppuelämäksi väliin.

Lumi narskui kenkieni alla ja vedin Oiva – sedältä saamani Trump pipon syvemmälle päähäni vaikka tiesin että se pahentaa alkavaa päivää.

Saa kiusattu kuitenkin olla uhmakas.