- Hei, viinaa.

Kajahti iloinen huuto bussissa, kun Nestori löysi opettajamme Reijon laukusta täyden Koskenkorva pullon.

Reijon salajuopottelusta oli sinällään aina silloin tällöin liikkunut huhuja.

Näissä olosuhteissa oli kuitenkin aivan loistavaa että huhulle löytyi myöskin konkreettista faktapohjaa.

Tokihan se on vähän epäeettistä, että vasta lähes 16 – vuotiaat pojannulikat juovat opettajansa viinoja.

Tietenkään en sitä silloin voinut tietää kun söin leipää bussissa ja aloin juopua illan pimetessä, sekä aloin liittoutua voimakkaammin toisten koulukiusattujen kanssa, että myöskin vastavoimani vahvistui.

Luokka meni paniikkiin kun ammuin Mikko K:n ja ihmiset lähtivät säntäilemään sinne ja tänne.

Vain koulukiusatut ja pari kaveriani jäivät bussin luo kanssani.

Ihmiset etsivät suojaa tuulelta ja kylmältä sekä koittivat saada apua.

Edelleenkään puhelimet ja netti eivät toimineet.

Apua oli kuitenkin vaikea saada.

Olimme täysin keskellä metsää ja asutusta ei ollut näkyvillä.

Joitain latoja ja vanhoja huonossa kunnossa olevia hylättyjä rakennuksia kuitenkin alueelta löytyi.

Myöskään liikennettä ei näkynyt.

Jokunen sotilaskopteri, liikkui, mutta niitä kiinnosti enemmän se mitä rajalta voisi tulla vastaan kuin se mitä oli heidän takanaan.

Ilta alkoi tulla ja ilma kylmetä sekä pimetä.

Vaikka oli toukokuun alku, niin pakkasyö oli luvassa.

Minulla ja muilla kiusatuilla oli suhteellisen lämmintä bussissa ja meillä oli ruokaa mitä sinne bussiin oli jäänyt.

Minä en sitä tässä vaiheessa voinut tietää, mutta pahin kiusaajani Pasi yhdessä useamman koulukiusaajan kanssa löysi kolmen auton saattueen, jonka miehistö oli ammuttu.

Kyseessä oli myöskin tunnuksettomat joukot, mutta heillä oli yllään siniset uniformut.

Me emme voineet tietää sitä silloin, että ihmisiä ei liikkunut alueella, koska kaikki tiet oli suljettu.

Sateliiteilla oli nähty, että vihreitä miehiä liikkui alueella ja sinne oli viety sinisiä miehiä ja yhteenotto oli alkanut.

Ei vain tiedetty kuinka paljon siellä vielä oli vihreitä miehiä ja myöskin siniset miehet olivat asemissa.

Ilmeisesti kumpikin osapuoli haki konfliktia, mutta ei halunnut että se identifoituisi heihin.

Niinpä molemmat puolet käyttivät tunnuksettomia joukkoja.

Ja kun nämä tunnuksettomat joukot ottivat yhteen, niin teitä suljettiin ja ihmisiä pidettiin erossa täältä Jumalan hylkäämältä alueelta jossa käytiin käytännössä sotaa, jota kukaan ei halunnut myöntää.

Ja jostain käsittämättömästä syystä opettajamme Reijo oli onnistunut saamaan bussillisen teinejä tällaiselle alueelle.

Joka tapauksessa Pasi löysi heille suojaa, ruokaa ja aseita.

Aseet tulivat vähän ajan päästä minulle ja meidän ryhmittymällemme isona yllätyksenä.

Tässä vaiheessa minulla ja valituillani oli kuitenkin hyvä olla.

Meillä oli bussi joka antoi melle suojaa ja ruokaa, sekä meiltä löytyi aseita.

Jouni ja Pekka nyt vähän nikottelivat tilaneesta, muut alkoivat nähdä tilanteen omalta kannaltaan edullisessa valossa kuten minäkin näin.

- Sinä joudut vielä vankilaan. Jouni sanoi.

- Sinä toistat itseäsi.

- Miten luulet selviäväsi tästä?

Kaikki katsoivat minuun.

- Mistähän nämä aseet tulivat?

Hämmennys oli isoa ja se kasvoi kun kerroin tunnuksettomista joukoista.

Kerroin myös teoriasta jonka setäni oli minulle kertonut ja vaikka siihen en silloin uskonut, niin nyt siihen alkoi tulla järkeä.

Aioin kipata kaiken väkivallan jota olin tehnyt ja epäilin sitä vielä tulevaksi, niin tunnuksettomien joukkojen syyksi.

- Mä tulen syyttämään ryssiä tästä. Sanoin minua katsovalle poikaporukalle.

Ja kun sotaa lietsottiin, niin mikä olisi parempaa propagandamateriaalia kuin se, että tunnuksettomat joukot luvatta toisen maan alueella tappavat viattomia teinejä?

Minulla oli mahdollisuus kostaa ja välineitä tuon koston toteuttamiseen.

Lisäksi uskoin selviäväni tästä kaikesta kuin koira veräjästä.

Mitä muuta sitä noin 16 – vuotias lähes koko elämänsä kiusattu poika voisi toivoa?

Ai niin...

...no se tulisi kohta kolkuttelemaan bussin ovelle.