Siinä oli hyvin paljon elokuvallista, kun katsoin kuinka lato paloi.

Ei vaan tuntunut elokuvalta tai peliltä.

Kaikki ystäväni ja liittolaiseni olivat nyt kuolleet.

Ojan kautta olin rynninyt metsään suojaan.

Ja siellä olin viluissani ja nälissäni.

Putkikassissa taisi vielä olla vähän näkkileipää jäljellä.

Sekä tietenkin elintärkeät aseet olivat mukanani.

Pääpointti oli nyt se, että olin ihan yksin.

Lisäksi metsästäjät olivat perässäni.

Koulukiusaajat olivat saartaneet metsän ja päättivät nyt viimeinkin nujertaa minut.

- Me saamme sinut kyllä. Huusi Markku H.

Ja vieläpä aika läheltä.

Hän oli takuulla nähnyt minun menevän kohti metsää ja oli lähtenyt jahtaamaan minua.

Markku H ei ollut huomannut minua metsässä, minä puolestani sain vilahduksen hänestä.

Suojauduin nopeasti ja lähdin ryömimään maastoa hyväksikäyttäen lähemmäksi.

Pysähdyin ja tähystelin.

Minun etuni oli se, että minä olin nyt yksin.

Heidän heikkoutensa oli se, että heitä oli monta ja he olivat laajalla alueella.

Lisäksi heidän piti kommunikoida huutamalla.

Ei tarvinnut kuin hetki olla aloillaan, niin alkoi olla aika tarkka kuva montako heitä oli ja missä he olivat.

Moni koulukiusaaja oli nyt palavan ladon luona.

Markku H jatkoi huuteluaan ja toivoi tälle suunnalle enemmän apuja.

Ryömin yhä ja pääsin ison kiven luokse.

Markku H näytti olevan yksin ja hän lähestyi minua sekä kiveä.

Sitten Markku H oli liian lähellä ja alkoi ladata asettaan.

Kuulin sen.

Hän ei tajunnut minun olevan kiven takana.

Ehdin nähdä Markun virtsaavan allensa, kun ilmestyin kuin tyhjästä kiven takaa.

Sitten ammuin kylmän rauhallisesti Markun aivot lumiseen maahan GSh – 18 pistoolillani.

En tiedä oliko oudompaa nähdä yhä lunta toukokuussa, vai yhden koulukiusaajani aivot siinä lumella.

Eniten minua kuitnkin otti päähän se, että en keksinyt sanoa mitään älykästä onelineria ennen kuin päästin yhden koulukiusaajan viemästä arvokasta happea tältä planeetalta.

Laukaus taas sai muut koulukiusaajat havahtumaan.

- Se tappoi Markun: huudot alkoivat kuulua.

Samaten luoteja lähti tulemaan lujaa suuntaani.

Ehdin kuitenkin laittaa käteni Markun takaraivolle ja käteni muuttui täysin veren peittämäksi.

Sitten vedin kädelläni neljä ohutta viivaa kasvooni.

Populäärikulttuurista olin oppinut sen, että kun maalasit naamasi vihollisesi verellä, niin sait itsellesi tämän energiat.

Markku H:n tapauksessa se ei kyllä ollut kovinkaan paljoa.

Sitten päätin lähteä etsimään suojaa.

Aina kun näin hahmon ammuin sitä kohti.

Ja hahmot alkoivat tulittaa takaisin.

Jälleen tunnelma oli hyvin pelimäinen.

Lisäksi ainoa asia mitä oikeastaan olisin toivonut, että minulla olisi ollut kuulokkeet ja että olisin voinut jakaa tämän kokemuksen larpeissa.

Minun piti peräytyä ja menin syvemmälle metsään.

Etenin kipeällä jalalla minkä kerkisin ja en tiennyt suuntaa.

Nousin kallioille.

Päätin huilata ja kartoittaa tilanteen.

Juuri nyt perässäni ei näyttänyt olevan ketään ja luulen että Markku H:n menettäminen, oli tehnyt sen että vastustajani myöskin miettivät sitä että miten tulisi nyt edetä.

Olin kohtuullisen suuren kallion harjalla ja katsoin siitä alaspäin.

Ihan toisessa suunnassa ja kauempaa näin kun siniset ja vihreät miehet tulittivat toisiaan.

En tiennyt keitä he olivat.

Nytkin tunnelma oli hyvin pelimäinen, ei ollenkaan todellinen.

Nyt sinne ei voinut mennä, mutta tiesin mistä tulisin saamaan ammuksia ja niille alkoi olla jo tarvetta.

Kalliolla kävelessäni, vastaani tuli ruosteinen ovi.

Sain sen vaivoin auki.

Menin siitä sisälle ja huomasin olevani todella vanhassa pommisuojassa.