Uni sai vallan jopa ääriolosuhteissa.

Nukkumatin unihiekka vei minut kylmään ja ankeaan luokkahuoneeseen.

Ei ollut poreallasta, eikä alastomia julkkisnaisia.

Istuin pulpetissani ja luokassa oli muitakin kuin minä.

Opettajamme Reijo oli meidän edessämme.

Hän oli kuin jääpuikko.

Vaikka hän liikkui ja puhui, niin kaikesta näki että hän oli jäässä.

Nestori ja Mari flirttailivat keskenään omien pulpettiensa välissä.

Mari oli pukeutunut Cheerleaderiksi.

Molemista löytyi luodinreikiä ja heidän vaatteensa olivat veressä.

Katsoin omaa pulpettiani, se oli veren peitossa.

Mikko K istui vieressäni ja yritti kovasti kaveerata.

En osannut suhtautua siihen oikein mitenkään.

Myöskään en osannut vieläkään suhtautua hänen päässään olevaan luodinreikään.

- Jäbä, onkos läksyt tehty...

Ennen kuin ehdin vastata, niin paikalle tuli Janne, joka myöskin oli ollut yksi koulukiusaajistani.

- Anteeksi, että ollaan myöhässä.

Hän ei ollut pahin koulukiusaajani, kiusasi nyt kuitenkin muiden mukana.

Jannen erityispiirre oli se, että hänellä oli hymypatsas, siis se patsas, joka annetaan joka vuosi pahimmalla pyrkyrille ja opettajien pyllynnuolijoille.

Hänen takanaan oli kaveri, jota oli vaikea tunnistaa.

Häntä oli vaikea tunnistaa sen takia, että hänellä ei ollut päätä.

Tämä päätön mies huitoi kovasti.

Hänellä näytti olevan paljon kerrottavanaan, vaan ei päätä jonka kautta sen tarinan saisi itsestään ulos.

Katsoin tämän päättömän kaverin vaatteita ja sitten tajusin, että kyseessä oli Tarmo.

Tarmo oli mielenkiintoinen kaveri.

Pidin häntä kaverinani ja joskus jopa ystävänäni, mutta hän osasi vaihtaa puolta hyvinkin luovasti.

Tarmolla oli kavereita niissä joita kiusattiin ja sitten hänellä oli kavereita koulukiusaajien joukossa.

Hän sopeutui aina ryhmään.

Ja hänestä oli helppo kiusata ja nöyryyttää minua, jos hän oli ryhmässä joka niin minulle teki.

Ja jos hän oli joutunut kiusattujen ryhmään, niin hän osasi sopeutua sinne.

Tarmo tuli eteeni ja alkoi kauhean viittelöinnin.

Hän näytti olevan kovasti vihainen minulle.

- Tarmo, hei en mä sua tappanut.

Aloin pienin askelin ymmärtämään miten nämä painajaiset toimivat.

Janne kääntyi katsomaan minua.

- Sä et taida ymmärtääkään kuinka paljon kärsimystä ja kuolemaa sä olet aiheuttanut.

- En mä ole sun ja Tarmon kuolemasta vastuussa. Sanoin.

- Kyllä olet.

Janne alkoi saarnaamaan, että hän oli kuollut kun he olivat tehneet väijytyksen, jossa Mari ja Nestori olivat kuolleet.

Minäkin olin vastannut tuleen.

En ollut katsonut minne tulitin, kunhan tulitin.

Yksi luoti olikin mennyt Jannen kurkun läpi, vaikka en tiennyt sitä silloin kun tilanne oli päällä.

- Eikös se Jarno ymmärtänyt sitä, että kohdistamaton luotikin voi tappaa? Opettajamme Reijo puuttui keskusteluun.

No, se ei todellakaan ollut kertaakaan käynyt mielessäni.

Aina kun Janne puhui, niin hänen suustaan tuli verta.

Sitä myöskin roiskui minun päälleni Jannen puhuessa.

- No, Tarmoa minä en kuitenkaan tappanut.

Tarmo alkoi viittoilla hurjasti ja tietenkään hän ei voinut puhua, koska hänellä ei ollut päätä.

Janne tulkkasi hänen puolestaan.

- Tarmo sanoo, että se kaaos jonka aiheutit, niin hänkin lähti karkuun, eikä tiennyt minne mennä ja hän meni metsän suuntaan.

- Miten se minuun liittyy ja hänen kuolemaansa?

- Tarmo juoksi metsään ja karhu pentueineen tuli vastaan, emo hermostui, huitaisi nopeasti käpälällään ja se pää jäi sitten sinne.

Opettajamme Reijo puuttui keskusteluun.

- Jarno ei oikein ota vastuuta teoistaan. Minulle kävi samalla tavalla. Jouduin Jarnon toiminnan takia paniikkiin ja menin metsään, eksyin ja palelluin sinne.

Mari ja Nestori alkoivat suudella keskenään.

- Minusta Jäbä kuitenkin yrittää parhaansa ja minusta meidän ei pitäisi olla niin ankaria häntä kohtaan.

Mikko K sanoi ja näytti peukkua minulle.

Mikko K:n käytös unissani alkoi oikeasti raivostuttaa minua.

Oli unta tai ei, niin kiusatut ja kiusaajat eivät nyt vaan kaveeraa keskenään.

He ovat toistensa luonnollisia vihollisia, ihan niin kuin kissat ja koiratkin.

Mari irtautui Nestorista.

- Jäbä yrittää kovasti, vaan oikeasta toiminnasta ei sitten tule mitään.

Mari sanoi, nosti pikkusormensa pystään ja laittoi sen lorpahtamaan, muistuttaen kaikkein tyhmimpiäkin siitä että meikällä muka ei seisonut.

Tarmo huitoi edelleen kovasti opettajamme Reijon edessä.

- Tarmo hyvä, pään menettäminen ei ole mikään syy olla palauttamatta kotiläksyjä. Reijo sanoi.

Tarmo tuli eteeni ja huitoi kovasti.

- Tarmo syyttää sinua tästäkin tilanteesta. Janne tulkkasi minulle.

- Jotenkin ajattelin asian olevan näin.

- Missäs Jarnon kotiläksyt ovat? Reijo kysyi.

- Tässä nyt on ollut kaikennäköistä ja ne ovat jääneet tekemättä.

- Kyllä Jäbä on takuulla yrittänyt parhaansa. Mikko K sanoi.

- Läksynä oli siis tehdä esitelmä kahden suurvallan vastakkainasettelusta ja kun suurvaltojen välit tulehtuvat, niin onko silloin mitään mahdollisuutta rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

- Eli siis kyseessä on USA:n ja Venäjän...

Kaikki nauroivat luokassa ja opettajamme Reijo katsoi minua kuin vajakkia.

- Minä en tiedä mikä tuo USA on ja en ymmärrä miten sait myöskin pikaruokalaketjun vedettyä tähän tehtävään mukaan.

- Mutta, tehtävänä oli tehdä esitelmä suurvaltojen...

- Sinä keksit sanoja, ei ole olemassa muita suurvaltoja kuin koulukiusaajat sekä koulukiusatut. Ja näiden suurvaltojen välisistä konflikteista oli tarkoitus tehdä esitelmä.

- Takuulla Jäbä olisi tehnyt läksyt, jos hänellä nyt ei olisi ollut niin kaikkea mielessä. Mikko K sanoi.

- Kuten minä ja silti siitä ei tullut mitään. Mari sanoi ja kaikki nauroivat.

- No, mä voin auttaa Jäbää ainakin Marin suhteen. Nestori sanoi ja Mari alkoi välittömästi suudella Nestoria.

Tarmo tuli eteeni huitomaan.

- No mitä vittua nyt taas?

- Tarmo sanoo, että olet hänelle pään velkaa. Janne tulkkasi jälleen kerran.

Nousin ylös pulpetistani ja sanoin että minä en voi jäädä tänne.

- Mä tulen sun mukaan, koska mä olen sun paras kaveri. Mikko K sanoi.

- Kuule Mikko, me ei olla kavereita.

Mikko K katsoi minua.

- Ymmärrän.

Sitten Mikko K halasi minua kovemmin kuin kukaan on koskaan halannut minua.

- Mäkin koen että tämä on syvempää. Me ei olla vaan kavereita, me ollaan veljiä.

Kaikka luokassa olijat nousivat taputtamaan ja samoin opettajamme Reijo.

Kaikki kuolleet ihmiset taputtivat minulle ja Mikolle.

He taputtivat meille.