Me kaikki tuijotimme toisiamme.

- Sä tulet kuolemaan. Pasi huusi.

He kaikki menivät asemiin ja minua vastaan alettiin tulittamaan.

Pasi lähti juoksemaan minua kohti tulittaen konetuliaseella, jonka tunnistin kuuluvan amerikkalaisille Delta – joukoille.

Minä suojauduin isojen koivujen taakse, jotka ottivat luodit minun puolestani vastaaan.

En tiedä miksi Pasi oli noin kovassa raivon vallassa.

Puolessa välissä siitä missä minä olin, niin hänen aseensa meni jumiin.

Amerikkalaiset aseet tekevät joskus niin ja se oli yksi syy miksi USA hävisi Vietnamissa.

Tämäkin tieto oli tullut aikoinaan Oiva – sedältä.

Lisäksi hän oli myöskin kertonut, että me emme tiedä tästä, koska Holywood ei asiaa halua pahemmin ihmisten tietoisuuteen.

Muut huusivat, että Pasin pitäisi suojautua ja että he suojaisivat häntä.

Ihan hyvä neuvo, paitsi että se tuli aivan liian myöhään.

Minä olin ottanut pistoolini esille ja nyt oli minun vuoroni.

Ennen kuin Pasi ehti suojautua, niin olin tullut puiden takaa Pasin eteen.

Tähtäsin Pasia päähän, en sanonut mitään nokkelaa onelineriä, joka yleensä kuului asiaan vastaavaanlaisessa tilanteessa.

Halusin vain nähdä pahimman koulukiusaajani kuolleena.

- Jäbä älä...

Olivat Pasin viimeiset sanat, ennen kuin kylmän rauhallisesti ammuin Pasin.

Olin jo ampunut kaksi koulukiusaajaa tähtäämällä keskelle otsaa, nyt tein poikkeuksen ja ammuin aivot pihalle oikean silmän kautta.

Tiedän, tiedän.

Pasi oli pahin koulukiusaajani ja kaikissa eeppisissä tarinoissa vasta lopussa pääpahis ja sankari ottavat yhteen ja yleensä sankari voittaa.

Nyt vaan kyseessä ei ollut eeppinen tarina.

Se mitä itärajalla tapahtui nyt koulukiusattujen ja koulukiusaajien kesken, niin tätä ei ollut käsikirjoitettu vaan tämä oli enemmänkin tämmöistä veristä improvisaatioteatteria.

Vastapuoli raivostui Pasin menetyksestä ja he menivät asemiin ja alkoivat tulittaa.

Minä olin jo lähtenyt juoksemaan syvälle metsään.

Pahimmista koulukiusaajistani jäljellä olivat enää Toni S ja Simo.

Näiden lisäksi muitakin koulukiusaajia tai vastustajiani oli, en vaan tiennyt missä.

Silti niitä oli ihan liikaa jäljellä.

Tiesin että minulle tulisi käymään huonosti tänään.

Tiesin että tulisin tämän päivän päätteeksi tapaamaan Pasin ja kaikki muutkin tyypit jotka olivat menehtyneet tämän reissun aikana.

Enkä uskonut sen olevan iloinen jälleen näkeminen.

En pitänyt ajatuksesta yhtään.