Bussi oli edelleen tukevasti penkassa, jossain täällä Haminan takana, hyvin lähellä itärajaa.

Muitakin oppilaita alkoi palailemaan bussin luokse.

Kaikilla oli sama viesti, että alueella ei näkynyt ketään ja että apuja me emme saisi.

Myöskin kiusaajani alkoivat palailemaan bussille.

Erityisesti Mikko K:ta vitutti se, että hän oli täällä eikä tyttöystävänsä luona.

Mikko oli saanut itselleen tyttöystävän Kotkan Karhuvuoresta ja hänellä oli muruaan ikävä.

Tosi ikävä, että ikävät pojat saavat naisia jo nuorellakin iällä, miten meidän koulukiusattujen käy?

Haminasta Kotkaan oli jonkun verran matkaa.

Joten hän päätti purkaa tämän patoutumansa minuun.

Me kumpikaan emme tässä vaiheessa tieneet, että se olisi viimeinen kerta kun Mikko K tulisi näin tekemään minulle.

Lisäksi kohta olisi taas yksi teinityttö vapailla markkinoilla Karhuvuoren suunnalla.

Ensin Mikko K tuijotti minua ja lähti sitten kävelemään hitaasti minua kohti.

Mikon silmät huokuivat vihaa ja halveksintaa minua kohtaan.

Enkä minä ollut tehnyt yhtään mitään miksi olisin tuon käytöksen ansainnut.

- Mitäs Jäbä on tänään sähläillyt?

Mikko K aloitti settinsä klassikolla ja tutuksi tulleella hitillään.

Siihen päälle muutama runkkariläppä ja yleistä dissaamista meikäläisestä.

Jokin oli minussa muuttunut ja en jaksanut reagoida siihen millään lailla.

Vieressäni oleva putkikassi täynnä aseita, saattoi olla se isoin tekijä että Mikko K: ta vastassa oli nyt eri Jäbä kuin aamulla.

Koska hän ei saanut verbaalisesti otetta minuun, niin sitten hän tönäisi minua.

Se mihin Mikko K ei ollut varautunut, niin kun hän elvisteli tuttuun tapaansa kavereilleen minun nöyryyttämistäni, niin hänen huomiona minuun oli herpaantunut.

Se on ihan ymmärrettävää, koska en ollut koskaan aiemmin ollut uhka.

En ollut koskaan aiemmin laittanut hanttiin.

Niinpä hän ei pitänyt minua uhkana myöskään tänään.

Ei Mikkoa voi tästä syyttää.

Hän toimi niin kuin oli aina aiemminkin toiminut ja koskaan aiemmin hän ei ollut saanut minkäänlaisia sanktioita tästä käyttäytymisestään.

Kun hän oli sivuttain minuun, niin reppuni antoi minulle voimaa ja pamautin kyynärvarrella Mikko K:ta poskeen.

Tähtäsin nenään ja toivoin isoa verenvuodatusta.

Enemmän Mikko K oli hämmennyksissä siitä, että tein mitä tein, kuin se että iskuni olisi nyt kuitenkaan ollut kova.

Eikä se edes mennyt perille asti.

Se oli kuitenkin statementtini ensimmäinen osa.

- Mitä vittua...Mikko K sopersi.

Ympärillä olevat oppilaat katsoivat tilannetta epäuskoisena.

He katsoivat minua epäuskoisena.

Onnistuisin vielä tänään moninkertaistamaan tuon epäuskoisuuden määrän.

Mikko K ei ottanut hyvin sitä vastaan, että koulukiusattu alkaa puolustamaan itseään.

Hän hyökkäsi kimppuuni nyrkit ojossa.

- Lopettakaa. Reijo Huusi.

Ja loppuihan se vähäksi ajaksi kun opettaja oli paikalla ja erotti meidät toisistaan.

Reijo piti meille julkisen puhuttelun, että täällä ei tapeltaisi.

Lisäksi tulisimme molemmat saamaan jälki – istuntoa kun palaisimme takaisin koululle.

Myöskin uhri oli tässä tapauksessa syyllinen.

Kun opettaja oli sivummalla, niin Mikko K löi minua kovasti poskelle ja kaaduin lujaa maahan.

Ympärillä olevat muut oppilaat kannustivat Mikkoa K:ta.

Tänään he laittoivat rahansa väärään hevoseen.

- Sinun ei olisi pitänyt toimia noin. Sanoin ja kävelin repulleni.

- No mitäs Jäbä nyt aikoo tehdä? Runkata vai? Onks siellä dildo?

Kaikki nauroivat minulle, katsoin tuota nauravaa teinilaumaa ja sitten minulla napsahti.

Hypistelin reppua ja otin sieltä GSh – 18 pistoolin esille.

Se tuntui tutulta ja turvalliselta.

Se tuntui käden jatkeelta.

Ihmiset kohahtivat.

Ilmeisesti Mikko K koitti sovitella tai selitellä tai en minä tiedä mitä hän yritti.

Jotain mongerrusta Mikon suusta nyt kuitenkin tuli.

Katsoin lumoutuneena pistoolia ja ympärillä oleva maailma menetti merkityksensä.

Ase oli ladattu ja otin varmistimen pois päältä.

Elokuvat ja pelit olivat tehneet sen, että kuka tahansa teini osasi käsitellä asetta oikeaoppisesti.

Ja olinhan minä isän ja sedän mukana käynyt muutaman kerran ampumakerhon radalla.

Minä en halunnut tässä vaiheessa mitään anteeksipyyntöä.

Ainoa asia mikä päässäni soi oli se, että minun kiusaamiseni jäisi lopullisesti tähän päivään.

Tämän päivän jälkeen kukaan ei enää ikinä kiusaisi minua ilman seuramuksia.

Ihmiset kohahtivat kun otin pistoolin käteeni ja osoitin sillä Mikko K:ta päähän.

Ihan kuin jossain toimintaleffassa.

Ihan kuin Deadpoolissa.

Mikko K taisi itse kuitenkin tajuta mistä oli kysymys ja että neuvottelut oli nyt neuvoteltu.

Nyt oltiin tosi tiukassa paikassa.

Opettajamme Reijo ja Markku tulivat paikalle.

He järkyttyivät kun katsoivat minuun ja näkivät pistoolin kädessäni, joka tähtäsi Mikko K:ta päähän.

- Laita tuo heti alas. Reijo huusi.

- Enpä taida. Se minun kiusaamiseni loppuu tänään tähän. Sanoin.

- En minä ole sinua kiusannut. Mikko K oli löytänyt viimeiset rohkeuden rippeensä ja koitti selvitä tilanteesta puhumalla.

Itseasiassa kääntämällä tilanteen aivan päälaelleen.

Normaali ihminen olisi kavahtanut jos häntä osoitettaisiin aseella päähän.

Hän olisi pyytänyt armoa vaikka polvillaan rukoilleen.

Jostain syystä koulukiusaajien ajatusmaailma on erilainen.

Ensinnäkään he eivät pidä itseään kiusaajina.

Toisekseen he uskovat että heidän käytöksensä on oikeutettua.

Ja kolmanneksi he eivät oikeasti usko joutuvansa vastuuseen omasta käytöksestään koskaan.

Lopetin tähtäyksen ja laskin aseen jalkani vierelle, sekä katsoin maahan.

Jotenkin Mikko K laski tämän heikkoudeksi.

Heikkouden osoittaminen teki sen, että aloin taas muiden silmissä muuttua vitsiksi.

- Jäbä on tuonut leikkiaseen mukanaan. Tarmo huusi.

Se ei ollut minusta täysipäisen miehen puhetta.

Muu luokka innostui siitä ja he oikeasti uskoivat minulla olevan kädessäni muovinen leikkiase tai sitten vaaraton replika.

Mikko K meni myöskin tähän harhaan ja hän varmaan ajatteli, että aina kun hän oli pilkannut minua, niin se oli nostanut hänen statustaan muiden ihmisten silmissä.

Mikko K alkoi laulamaan pilkkalauluja minusta ja ympärillä olevat muut ihmiset yhtyivät tähän pilailuun.

He oikeasti uskoivat että minä pilailin heidän kustannuksellaan.

Opettajamme Reijo ja Markku yrittivät epätoivoisesti saada tilanteen hallintaan.

He koittivat epätoivoisesti saada hysteerisen massan hallintaan.

Kuitenkin kai hekin menivät siihen massahysteriaan mukaan ja ajattelivat että minulla olisi vain leikkiase.

Kukaan ei pitänyt minua edelleenkään uhkana, vaan aloin jälleen muuttua heidän mielissään naurettavaksi pelleksi.

Mikko K teki runkkausliikkeitä ja yllytti muita tekemään samoin.

Molemmat käteni alkoivat täristä.

Minä aloin täristä.

Tämä kaikki teki sen että minua pilkattiin kovemmin kuin koskaan.

Katsoin Mikko K:ta silmiin.

Mikko K katsoi takaisin ja sanoi minua pelkuriksi.

- ...niin. Vastasin.

En sitten tiedä kumpi meistä oli yllättyneempi, minä vai Mikko K kun nostin pistoolin takaisin ylös, tähtäsin Mikkoa päähän ja painoin liipaisinta.

Sen jälkeen pistooli lähetti luodin kohti hänen otsalohkoaan.

Enää kukaan ei nauranut minulle.