Heräsin omaan huutooni.

Lisäksi olin todella hikinen.

Jouni, Tommi ja Roni katsoivat minua oudosti, eivät kuitenkaan sanoneet mitään.

Vajassa oli ollut kylmä nukkua ja vaikka nuotio lämmitti vähän, niin se ei estänyt kylmää.

Nuotio alkoi sammumaan.

- Eikös tuolle notskille voitaisi tehdä jotain? Kysyin.

- On meillä vielä puita, sekä jonkin verran sytysnestettä. Roni sanoi.

Roni otti mukanaan kantamansa sytysnestepullon, jonka hän oli ottanut bussista ja joka hänellä oli ollut repussaan mukanaan alusta asti.

- Saadaan tällä nopeammin lämpöä.

Tommi ja Jouni yrittivät yhä nukkua.

Heitin pari puuta, pari meille vielä jäi.

Roni alkoi kaataa sytysnestettä niiden päälle.

- Varovasti sen aineen kanssa. Sanoin.

- Kyllä mä tiedän mitä olen tekemäs...

Se oli samankaltainen vihellys, joka oli tappanut Marin.

Ja sitten Roni tipahti polvilleen valuttaen suustaan verta.

Samalla sytysnestepullo tipahti hänen käsistään suoraan nuotioon, joka lemahti välittömästi valtavaksi liekkimereksi.

Ja liekkimeri lähti suoraan kohti Jounia.

Sitten Roni kaatui puolittain nuotion päälle.

Tuli hyökkäsi nopeasti sytytysnesteen saattelemana seinään, sekä Jounin päälle.

Samalla latoa alettiin tulittaa hyvin voimakkaasti.

Laukauksia ei kuulunut, mutta seinät alkoivat hajota tulituksessa ja puunsälöä lensi joka suuntaan.

Meidät oli löydetty.

Koulukiusaajat olivat löytäneet meidät.

Jouni oli liekkien keskellä ja alkoi palaa pahasti.

- Jäbä, auta mua.

Tommi alkoi tulittaa takaisin.

Ennen kuin tajusin, niin hänen vertaan oli lentänyt päälleni.

Jouni huusi lähes epäinhimillistä huutoaan, kun liekit söivät häntä.

Lähes viimeisillä voimillaan hän pyysi minua auttamaan häntä.

Olin vain paikallani ja katsoin tilanteen järjettömyytä, eikä kehoni suostunut tekemään muuta kuin katselemaan tätä kauheutta.

Jouni huusi aikansa ja pyysi apua, kunnes tipahti polvilleen ja kaatui palavana maahan.

Kaikki ystäväni ja liittolaiseni olivat nyt kuolleet.

Olin yksin vajassa, joka oli tulessa.

Lisäksi luoteja lenteli koko ajan minua vastaan.

Koska olin kuitenkin kuin yli - ihmisen kaltainen, niin yksikään luoti ei osunut minuun.

Sinällään virtuaalilaseillakaan ei päästy siihen kokemukseen, joka minulla oli vajassa.

Sitten tuli iski minuun ja housuni alkoivat palaa.

Hakkasin takillani palavaa jalkaani ja sain sen sammumaan.

Ihoa oli silti ehtinyt palaa vähäsen.

Minulla ei silti ollut aikomuksenani kuolla tänä päivänä.

Eikä ainakaan koulukiusaajien luoteihin.

Otin repun sekä rynnäkkökiväärini ja lähdin liikkeelle.

Hyökkäsin tulittaen vajasta ulos ja juoksin suoraan ojaan, joka oli lähellä vajaa.

Luodit vinkuivat sinne ja tänne.

Lähdin ryömimään ojan suojassa.

Luotin siihen että se suojaisi minua tältä hyökkäykseltä.

Ja vaikka kuolisinkin tänään, niin aikomuksenani oli viedä mahdollisimman monta koulukiusaajaa mukanani.

Koulukiusaajat eivät saisi voittaa tätä sotaa!