Ja sitten suussani oli verta.

Päässäni pyöri tähtiä ja lintuja pallon iskusta.

Pasi oli kohdistanut sen suoraan päähäni, vaikka päähän ei saanut kohdistaa ja oli heittänyt sen oikein voimalla.

Pasi oli ihan tarkoituksella halunnut vahingoittaa minua ja onnistunut tuossa tarkoituksessaan oikein hyvin.

Joten nyt suussani oli verta, ei verenmakua vaan ihan sitä itseään.

Se ei välttämättä tuntunut niin pahalta kuin miltä luulen että se näytti.

Koska tärähdys oli ollut niin kova, että olin vielä sen iskun voimasta shokissa, enkä välttämättä vielä hahmottanut mitä vahinkoa se oli minulle aiheuttanut.

Olin polvillani ja molemmat käteni olivat veressä ja sitä myöskin suihkusi runsaasti nenästäni.

Luulen myöskin että olin menettänyt osan hampaistani.

Ilmeisesti adrealiinia oli kehossani niin paljon että kipua ei juuri tuntunut.

Ihmiset ja etenkin tytöt ympärilläni olivat hysteerisessä tilassa.

Kirkunaa ja hysteriaa oli ilmassa.

Toki kaikki eivät tilanteesta olleet järkyttyneitä.

Monet kuvasivat tätä tapahtumaa ja osa kiroili kun jostain syystä he eivät saaneet laitettua minusta kuvaamaansa materiaalia suoraan nettiin.

Netti ja yhteydet pätkivät täällä kovastikin.

Opettajamme Reijo tuli huolestuneena luokseni.

- Nyt meni kyllä vähän kovemman puoleiseksi leikiksi. Hän sanoi.

- Ei, tämä ole leikkiä. Pasi heitti ihan tahallaan pallon naamaani. Huusin.

- Jäbä, valehtelee. Pasi huusi, hänen äänensä värisi ja hän ei ollut tottunut siihen että minä laitoin kampoihin.

Kuten sanoin, niin adrealiinia oli veressäni ja se sai minut tekemään ja sanomaan asioita joita yleensä varoin tekemästä tai sanoin.

Tiesin että tämäkin vuodatukseni kostettaisiin moninkertaisesti, mutta en enää välittänyt siitä.

Naamani oli veressä ja minuun sattui.

Ja vitutustani lisäsi se, että meidän vajakkiopettajamme mielestä tämä oli ihan normaalia lasten leikkimistä.

Minusta taas olin joutunut väkivaltarikoksen uhriksi ja nyt tuota tekoa ja tekijää näytettiin vähättelevän opettajan toimesta.

Näytti hyvin voimakkaasti minusta, että opettaja meni automaattisesti kiusaajan puolelle.

Opettajamme Reijo oli seurannut peliä koko ajan ja takuulla nähnyt että Pasi oikeasti heitti tahallaan sen pallon suoraan naamaani.

Muutenkin peli oli ollut rajua ja kiusaajat olivat höykyttäneet meitä kiusattuja oikein kunnolla.

Reijon mielestä ilmeisesti tämän kuuluikin mennä näin.

Toinen opettajamme, Markku tuli paikalle joka osasi ensiapua ja hän sai nenässäni olevan verenvuodon loppumaan.

Sitten me päätimme lähteä alueelta kun tuli aika selväksi että tämä ei enää ollut kivaa.

- Tää kyllä ei jää tähän. Totesin ja huomasin sanoneeni sen ihan itsekseni.

En saanut tekstiviestiäni läpi äidilleni jossa kerroin tapahtuneesta.