Tähän kirjasarjaan olen panostanut isosti jo useamman vuoden ajan.
Kyseessä on 4 – kirjasta koostuva kokonaisuus, josta kaksi on kirjoitettu, kolmas on hyvin pitkällä ja neljännen suhteen ei ole hajuakaan miten sen kanssa edetä.
Kyseessä on satutarina jossa sikalassa olevat possut havahtuvat siihen, että sikala on heille vaarallinen paikka.
Ja poishan sieltä on päästävä.
Se ei ole kovinkaan helppoa sillä sikalaa vartioivat koirat ja he eivät halua että heitä kyseenalaistettaisiin tai heidän auktoriteettiaan uhmattaisiin.
Koiria on kuitenkin vähemmän kuin possuja ja sen possut tulevat tajuamaan.
Ensimmäinen kirja kertoo tästä.
Ensimmäisellä kirjalla oli tarkoitus saada kansainvälisiä lukijoita ja varsinkin Saparo Sankareiden suhteen olen aina ollut sitä mieltä, että ei sille Suomi riitä.
No, monesta eri syystä johtuen niin Saparo Sankarit kääntyi Pigtail Herokseksi ja vasta 1 – vaivainen luku on onnistuttu kääntämään englanniksi:
https://jarnojappinen.wixsite.com/website/post/chapter-1
Varmaan tällä sivustolla tulemme ajan kanssa tuomaan myöskin Saparo Sankareita ja etenkin sitä ensimmäistä kirjaa tänne ja enemmän kuin vain yhden näyteluvun verran.
Toinen kirja on kunnianhimoisempi.
Ensimmäisen kirjan lopussa possut kohtaavat uuden rodun, metsäpossut / villisiat.
Metsäpossut ovat pelastelleet possuja aiemminkin ja heidän johtajansa on Denzel, jonka toinen vanhempi on possu ja toinen metsäpossu.
Denzelin sisar on kaapattuna teurastamo nimiseen laitokseen ja tietenkin häntä pitää lähteä pelastamaan sieltä.
Kaikki eivät vaan jaa sitä näkemystä, että metsäpossujen pitäisi hyökätä teurastamoon vaan osa haluaa jäädä kehittämään metsäpossujen yhteisöä.
Operaatioon kuitenkin lähdetään vaikka kaikki metsäpossut eivät tule mukaan.
Ja kauhea määrä koiria on tietenkin vastassa, jotta operaatiosta ei tule helppoa.
Kolmannessa kirjassa muutetaan myöskin katsontakantaa.
Se mitä on tapahtunut kahdessa aiemmassa kirjassa, niin näiden tapahtumien johdosta ihmiset ja koirat ovat tosi pottuuntuneita.
He haluavat hyvitystä ja he haluavat kostaa sen mitä on tapahtunut.
Hyvin paljon tapahtumia kuvataan tässä kirjassa koirien näkökulmasta.
Possut ja metsäpossut aistivat suuren hyökkäyksen olevan tulossa ja alkavat valmistautumaan jättämään kotiyhteisönsä.
Ehtivätkö he ajoissa karkuun ennen suurta hyökkäystä, niin se jää nähtäväksi.
Tämä kirja on vielä vähän vaiheessa.
Periaattessa tarina päättyy kolmanteen kirjaan ja se on suora jatkumo toiselle kirjalle.
Ensimmäinen kirja pärjäilee aika hyvin itsenäisenä teoksena.
Neljäs kirja on vähän sukua ensimmäiselle, että siinä kerrotaan enemmänkin metsäpossujen yhteisön synnystä.
Töitä on tehty tämän suhteen ihan sen takia, että saisi useamman kirjan linkittymään toisiinsa suhteellisen saumattomasti.
Ihan yksinkertaistettuna kyseessä on vähän isompi satueepos, joka kyllä lähtee haastamaan vanhan kunnon Eläinten Vallankumouksen.
Saparo Sankarit on kiehtova ja opettavainen satukokoelma, joka vie lukijansa jännittäville seikkailuille ja opettaa samalla tärkeitä elämänarvoja. Jokainen tarina on täynnä värikkäitä hahmoja ja yllättäviä käänteitä, jotka pitävät lukijan otteessaan alusta loppuun saakka.
SIKALAN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT
1. Koirat kuuntelevat vain Aleksi – sikaa sikalaa koskevissa asioissa, joten ota yhteyttä Aleksiin jos sinulla on jotain sikalaa tai sikoja koskevia asioita.
Älä oma aloitteisesti häiritse koiria.
2. Vain määrätyillä ja yleensä aidatuilla alueilla saa liikkua kuten ruokalassa, muilla alueilla ei saa liikkua, koska koirat eivät pysty takaamaan siellä sikojen hyvinvointia ja turvallisuutta.
Sudet syövät sikoja liikkuvat yleensä aidattujen alueiden takana.
Alueet ovat hyvin merkittyä ja ne ilmenevät sikalan päiväjärjestyksessä sekä oheisesta karttaliitteestä.
Muualla maatilan alueella liikkuminen on ilman koirien lupaa kielletty.
Sian liikkumisesta luvattomalla alueella voidaan määrätä kurinpitorangaistus kuten ruuan vähentäminen tai kuralätäköissä kierimisen kieltäminen.
3. Päiväjärjestykseen merkityn hiljaisuuden ja herätyksen välisenä aikana sika saa oleskella vain omassa läävässä tai sikalan yhteiseen käyttöön varatuissa tiloissa.
4. Koiria ei saa uhmata missään vaiheessa vaan koiria on kuunneltava ja heidän käskyjään toteltava aina ja välittömästi.
5. Syöminen, lihominen ja loikoilu on toivottavaa, koska lihominen ja laiskuus on vapautta.
6. Oma osa läävästä pitää pitää siistinä ja asiallisena.
7. Sioille voidaan määrätä kurinpitorangaistus myös siitä, mikäli hän jättää noudattamatta koirien toimivaltansa rajoissa sikalan järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi antamaa kehotusta tai käskyä.
8. Komennoista kieltäytymisestä seuraa suoraa puremista.
Käyttäydy näiden sääntöjen mukaisesti, jotka on luotu vain sikojen oman hyvinvoinnin hyväksi sekä turvallisuuden takaamiseksi.
Näin pääset parempaan sikalaan kun autot saapuvat.
1 – LUKU:
Anne seisoi suuren kuralätäkön edessä mietteliäänä saparo tuulessa viuhuen.
Oli suhteellisen kylmä ja tuulinen päivä.
Anne katsoi alas ja nyt kuralätäköstä heijastui vain hänen kuvajaisensa.
Joskus kuralätäköstä kuvastui jonkun toisen possun kuva ja joskus se kuvajainen puhui.
Tosin vain hetken, eikä sitä sattunut usein.
Sitä sattui kuitenkin.
Joskus possut kuralätäkössä eivät tajunneet tai nähneet Annea.
Lisäksi myös osalle heistä näytti olevan yllättävää, että kuralätäköistä näki toisia possuja tai jopa kuuli heitä.
Anne ei siis ollut saanut kunnollista yhteyttä toisiin possuihin.
Kuitenkin yksi possuista joka tuli silloin tällöin lätäköissä vastaan oli kiinnittänyt Annen huomion, koska se erottui muista possuista huomattavasti.
Se oli vantterampi ja sillä oli enemmän karvaa kuin possuilla yleensä.
Näköyhteys ei ollut vain kestänyt kovinkaan kauaa.
Yksi iso ongelma oli myös se, että mitä Anne näki kuralätäkössä, niin siitä ei oikein voinut puhua muille sikalan possuille.
Koska heidän mielestään Annella vain oli vilkas mielikuvitus.
Lisäksi heidän mielestään Annen puheita kuralätäköstä ei kannattanut ottaa nyt niin tosissaan.
Niin Anne oli kuullut salaa hänestä puhuttavan.
Muut possut jotka olivat samassa sikalassa, eivät nähneet kuralätäköissä toisia possuja, vaikka he olivat yrittäneet niitä Annen puheiden jälkeen etsiä.
Anne oli huomannut, että jos näkee tai kuulee jotain sellaista mitä muut eivät näe tai kuule, niin siitä saa hassun leiman.
Siinäkin näköjään oli eroa missä kuralätäkössä yhteyttä yritti saada.
Sillä ei Annekaan nähnyt possuja kuin vain tietyssä kuralätäkössä. Vain siinä joka sijaitsi alueella jonne ei saanut mennä.
Nyt vasta Anne sen tajusi, että hän oli nolannut itsensä kun oli yrittänyt saada yhteyttä sikalan viereisistä kuralätäköistä useiden possujen katsellessa vierestä.
Anne asui suuressa karsinassa tai pikemminkin hallissa yhdessä suuren määrän muiden possujen kanssa.
Sikalaksikin sitä kutsuttiin.
Sikalaan kuului syöttäpaikka sekä vesipaikka ja tietenkin lepotilat kullekin possulle.
Sikalasta pääsi vapaasti kulkemaan ulos aidatulle alueella, jossa oli kuralätäkköjä.
Oli tietenkin alueita myös piha-alueella jonne oli esteetön kulku, mutta silti niihin paikkoihin ei saanut mennä.
Auringonvalo sinällään pääsi sikalaan ja siitä myös Anne oli kiitollinen, että luonnonvalaistus oli riittävää.
Anne tiesi, että ne jotka ruokkivat possuja niin heitä kutsuttiin ihmisiksi.
Ihmiset näyttivät johtavan sikalaa vaikka heillä oli apuakin, nimittäin koirat.
Koiriin ja heidän käskytykseensä Anne suhtautui suurella varauksella.
Koirat vartioivat sikalan ulkopuolisia alueita ja tekivät possuille hyvin selväksi minne possut saivat mennä ja minne he eivät saaneet mennä.
Koirat olivat pelottavia suurine hampaineen ja ne liikkuivat hyvinkin ketterästi ja erittäin nopeasti.
Yhdelläkään possulla ei ollut mitään mahdollisuutta juosta koiria karkuun.
Sen takia kukaan possu ei ollut koskaan uskaltanut uhmata koiria.
Koirat olivat myös kertoneet, että mitään ongelmia tai uhkaa heidän puoleltaan ei tulisi niin kauan kuin heitä toteltaisiin täydellisesti.
Myöskään koiria tai heidän päätöksiään ei saisi missään oloissa kyseenalaistaa.
Koiria oli alueella kolme ja heidän johtajansa oli pelottava rodweiler nimeltään Arnold.
Arnoldin lähin apuri oli nimeltään dopermanni Chuck ja kolmas koira oli vanhahko susikoira nimeltään Sly, joka oli lyhenne Sylvesteristä.
Koirat myös kehottivat possuja juomaan todella paljon vesipaikoista, sekä syömään ja lihomaan oikein kunnolla.
Eniten koirat pitivät siitä, että possut eivät tehneet yhtään mitään ja sulattelivat vain ruokaansa kuralätäköissä.
Eniten Annea häiritsi se, että koirat kutsuivat possuja sioiksi.
Anne ei oikein ymmärtänyt oikein että miksi.
Se kuitenkin tuntui pahalta.
2 – Luku.
Seuraavana päivänä Anne heräsi aikaisin, niin kuin hän yleensäkin teki.
Välittömästi hän meni sen tietyn kuralätäkön luokse, kun kukaan muista possuista ei huomannut, että sinne pystyi ovelasti menemään näin aamutuimaan huomaamatta.
Monet possut ja myös koirat nukkuivat myöhään ja näin ollen aamuvirkut possut pystyivät tekemään aamuisin mitä heitä oikeasti huvittikin tehdä.
Ryhmäpaine ei ollut possuille niin kova aamupäivällä kuin iltapäivällä ja etenkin illasta.
Lätäkkö joka Annea eniten kiinnosti oli sikalasta kauempana ja matkan ainoa oikea este oli heikkotekoinen aita, jonka raosta kyllä pääsi sutjakka possu sujahtamaan läpi hyvinkin helposti.
Lätäkkö oli mäen päällä valtavan tammen varjossa.
Tämä oli se lätäkkö jossa Anne oli nähnyt muita possuja kuvastuvan aiemmin.
Nyt taas tuntui, että yhteydensaaminen oli haastavaa.
Äkkiä Anne näki kuinka hänen ystävänsä Gillian ja Ellen lähestyivät häntä.
Myös Annen ystävät uskalsivat joskus uhmata sääntöjä, varsinkin silloin kun kukaan ei nähnyt.
Possut kokivat joskus olonsa sikalassa tylsäksi ja silloin he olivat valmiina uhmaamaan sääntöjä joista saattoi kyllä tulla kovakin rangaistus.
Varsinkin siis jos sääntöjen rikkomisesta jäi kiinni.
Nyt koirilla oli ruoka aika, tarkemmin sanottuna aamiainen ja tällöin possut uskalsivat toimia normaalia vapaammin.
Kävipä joskus jopa niin, että vanha susikoira Sly kyllä näki, että sääntöjä ei täysin noudatettu ja silti hän antoi asioiden vain olla.
Joskus Sly jopa katsoi muualle kun pikkurikkeitä sattui ja puuttui vain pahimpiin tai räikeimpiin sääntörikkomuksiin.
Sly haukahti usein toiveesta eläkkeelle pääsemisestä jopa possujen kuullen.
Gillian ja Ellen katsoivat kun Anne löi tassullaan lätäkköön ja tuskaili äänekkäästi kun ei saanut ollenkaan yhteyttä kehenkään.
- Arvaatko Anne mitä äitisi sanoi minulle tänä aamuna? Gillian kysyi.
- En tietenkään tiedä, jotain saatan kyllä jo ilmeestäsi arvata.
- Äitisi sanoi, että sinä olet vähän hassu kun uskot, että kuralätäkköjen kautta voi tavoittaa muita possuja. Ellen ehätti Gillianin edelle.
- Ei Martha käyttänyt sanaa hassu, mutta...
- Kyllä minä tiedän miten sinä, emakkoni ja muut possut suhtaudutte siihen kun minä suhtaudun näin intohimoisesti kuralätäkköihin.
Niin, mutta...
En tiedä mistä oikeasti on kysymys, mutta en ala kiistämään sitä mitä minä olen nähnyt kuralätäköissä aiemmin.
- Muut possut suhtautuvat sinuun eri tavalla, koska he näkevät kuralätäköissä eri asioita kuin sinä. Gillian sanoi.
- Tai pikemminkin eivät näe. Ellen jatkoi.
Kyllähän minä sen tiedän.
Jos olisit vähän hiljempaa muiden kuullen mitä näet kuralätäköissä, niin se olisi meille kaikille parhaaksi. Se oli emakkosi viesti meiltä sinulle. Gillian sanoi.
- Hyvä on koitan olla nolaamatta emakkoani sekä teitä vastaisuudessa.
- Hyvä. Lähdetään nyt syömään. Ellen sanoi.
Kolmikko lähti mäen päältä kohti sikalaa, jossa alkoi possuja näkymään kieriskelemässä kuralätäköissä ja ennen kaikkea odottamassa aamupalaa.
Kukaan ei huomannut tai kiinnittänyt huomiota kun tyttöpossut saapuivat aidan raosta takaisin sikalaan.
Ruokailualueella oli myös Annen perhe ja tämän veli Tommy joka tuli Annen luokse yhdessä Jeremyn kanssa.
- Et kai sinä ollut taas kuralätäkköjä katsomassa? Kysyi Martha, Annen emakkko,
- Kiereskelin kuralätäköissä, mutta en nähnyt mitään. Anne sanoi ja venytti totuutta, koska ei halunnut joutua tänään kinaan äitinsä kanssa.
- Sitä vartenhan ne kuralätäköt on oikeasti suunniteltu. Sanoi George, Annen isä.
- Olithan varmasti kieriskelemässä sallitulla alueella? George jatkoi huolestuneena.
- Tietenkin olin. Anne sanoi.
Gillian ja Ellen menivät kalpeiksi, koska he tiesivät Annen juksaavan, eikä karsinassa saanut narrata, varsinkaan koiria.
Martha ja Tommy katsoivat epäilevästi Annea, mutta George oli täysin innostunut vastauksesta.
- Sinun pitäisi vietää enemmän aikaa vaikkapa tämän Jeremyn seurassa. Martha jatkoi.
Anne oli vähän ihastunut Jeremyyn ja se sai punan nousemaan hänen kasvoilleen.
- Ei kaikkea pitäisi tuomita vaikkei sitä välttämättä itse ymmärräkkään. Sanoi Zebe joka oli tullut viivana paikalle kun oli alkanut nähdä Annen ja Jeremyn aloittavan jutustelun
- Ei tässä tuomita ketään, mutta on ihan selvää, että säännöt joita meidän tulee noudattaa on ihan meidän kaikkien omaksi turvaksemme. Ja minusta sen arvomaailman mukaista elämää olisi syytä elää, jota esimerkiksi Aleksi edustaa.
Martha, Tommy ja George tukivat hyminällään Jeremyä.
Tässä kohti Anne tunsi jostain selittämättömästä syystä sympatiaa Zebeä kohtaan.
Anne päätti puolustaa Zebeä ja tuoda esiin ne asiat jotka häntä askarruttivat.
- Olen siinä Zeben kanssa samaa mieltä, että kyllä minusta on voitava ajatella erilailla kuin miten valtaosa possuista ajattelee ja kyseenalaistaen jopa nykyistä elämäämme...
- Tarkoittaen konkreettisesti mitä? Jeremy kysyi:
- No kuten vaikkapa, että miksi possujen kuljetusvälineet tulevat hakemaan täällä olevia possuja emmekä enää kuule heistä ja miksi uusia possuja tuodaan heidän tilalleen?
- Anne, ei noin saa kysyä. Martha kivahti pelästyneenä.
- Antaa tytön kysyä vaan ja olla aktiivinen. Sanoi Aleksi, joka oli tullut kaikkien possujen taakse äänettömästi.
- No minne possujen kuljetusvälineet vievät täältä possuja ja miksi uusia possuja tuodaan tänne? Anne kysyi uhmakkaasti.
- Täältä lähtevät ne possut parempiin olosuhteisiin, ehkä jopa paratiisistakin voitaisiin puhua, jotka ovat oppineet possuudesta kaiken sekä antaneet yhteisölleen pyytettömästi enemmän kuin heiltä on edes pyydetty.
- Entä ne nuoret possut joita tuodaan tänne?
- No sinäpä olet innokas. Hyvä, hyvä. Nuorempia possuja tuodaan tänne, koska täällä he voivat oppia perusteet possuudesta ja kehittyä siinä. Ja sitten kun he ovat tarpeeksi oppineita ja toimineet ennen kaikkea yhteisönsä hyväksi pyyteettömästi, niin sitten heidät palkitaan siitä.
- No mistä näitä uusia possuja tuodaan tänne ja missä se paratiisi konkreettisesti on jonne noita täällä olleita vanhempia possuja viedään?
- Jos minä vastaan tuohon. Vastasi Arnold koira, joka oli saanut olemuksellaan ja yllättävällä saapumisellaan possut jos ei nyt suorastaan vapisemaan, niin ihan selkeää hermostumista oli ilmassa.
- Nuoremmat siat tuodaan kokemattomien hoitajien maatiloilta tänne, koska täällä heitä on helpompi hoitaa sekä täällä on sikojen kasvatukseen parempi ammattitaito ja he saavat täällä täydellisen koulutuksen mitä sian elämään kuuluu. Lisäksi minä ja muut koirat takaamme niin teidän kuin uusien sikojenkin turvallisuuden vaikkapa susia vastaan.
- No entäs ne vanhat possut, jotka lähtevät täältä?
- Ensinnäkään nuori neiti, niin en pidä siitä että minua keskeytetään. Arnold ärähti.
- Anteeksi. Martha vastasi Annen puolesta.
- Vanhemmat siat viedään täältä parempaan sikalaan ihan sen takia, että siellä on paremmat olot kuin täällä ja sitä kautta tänne saadaan tilaa uusille sioille. Siis ne jotka tottelevat ja tekevät täällä niin kuin heille sanotaan, niin heidät palkitaan myöhemmin paremmilla oloilla toisessa sikalassa ja nuorempia tuodaan tänne koulutettavaksi. Oliko tämä se vastaus jota haettiin?
- Kyllä oli ja kiitos teille kun tulitte valaisemaan asiaa, jonka mielestäni toin jo aiemmin oivasti esille.
Aleksi sanoi ja hän lähti Arnoldin kanssa pois paikalta ennen kuin Anne ehti jatkaa uusien kysymysten esille tuomista.
Anne ei osannut selittää miksi, mutta hän ei ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin, jotka kuitenkin hänen vanhempansa, veljensä, Jeremy ja osa muista possuista kuitenkin otti vastaan sellaisenaan täysin hyväksyen.
Martha aikoi sanoa jotain, mutta hänen miehensä George kuuli ruokasummerin kutsun ja huusi innoissaan,
- Nyt syömään.
Myös muut possut lähtivät jonossa kiltisti ruokakaukaloa kohti.
Anne katsoi sikalan tunnuslausetta joka kuului:
Suojaa, ruokaa, vapautta tietyillä ehdoilla, koirien varjeluksen alla!
Sitten Anne huomasi Zeben, joka vinkkasi Annelle silmää.
- Nyt kannattaa mennä massan mukana, mutta tavataan myöhemmin, niin voidaan puhua avoimemmin.
- Selvä. Anne vastasi innoissaan ja samalla huomasi kuinka pahalla silmällä hänen emakkonsa Martha katsoi heitä.
Se taas toi outoja tuntemuksia Annen vatsanpohjaan.
Sääntöjen ja yleisten normien vastainen toiminta tuntui hyvin jännittävältä Annesta