Menimme purkukuntoiseen hökkeliin sisälle.

Suureksi yllätyksekseni Jouni oli siellä.

Lisäksi hän oli saanut nuotion tehtyä ja se oli juuri syttynyt.

Minua ei kiinnostanut se, että miten.

Kunhan oli lämmintä, niin lämmintä kuin nyt näissä olosuhteissa voi olla.

- Terve.

- Terve, Jäbä.

- Älä pelkää. Miten sinä olet täällä?

Jouni kertoi että ihmisiä oli mennyt paniikinomaisesti vähän joka paikkaan.

Hän myöskin kertoi, että hän oli nähnyt koulukiusaajien saaneen aseita ja hän tajusi että väkivalta tulisi lisääntymään.

Jouni halusi olla tästä kaikesta erossa.

Hän halusi olla puolueeton.

Jouni oli kävellyt ja etsinyt apua ja sitten huomannut tämän hylätyn vajan.

Hän oli tullut tänne sekä tehnyt tulen.

- Miten ihmeessä sait tulen syttymään? Roni kysyi.

- Mulla oli käsipaperia repussani, löysin jonkun hylätystä laukusta tupakkaa sekä sytkärin bussin läheltä ennen kuin häivyin. Lisäksi olen vanha sudenpentu. Täällä oli myöskin muutama kuiva puu. Ei niin yliluonnollista kuin voisi luulla.

Meillä kaikilla alkoi olla nälkä ja mahamme kurnivat.

Kun meidän kaikkien reppujemme sekä taskujemme sisältö tyhjennettiin, niin löytyi leipää, energiapatukoita, muutama kuraläppä, muutama hampurilainen sekä karkkia ja vähän suklaata.

Elokuvissa näissä tilanteissa päähenkilö kävi yleensä ampumassa hirven tai jäniksiä ja niin mekin joutuisimme varmaan tekemään jossain kohti.

Jounin nuotio lämmitti meitä.

Se oli tehty kivistä sekä muutamasta hylätystä tiilenpätkästä ja tuli ei voinut levitä siitä.

Jounista tulisi hyvä insinööri, kuten hän suunnitteli jo nyt isona olevansa.

Minunkin elämäni olisi turvattua sillä tästä sekoilusta täällä metsässä tehtäisiin elokuva ja minä saisin siitä aika ison osuuden.

Olisihan se kuitenkin minun tarinani.

Vaikka hökkeli oli hurjassa kunnossa, niin se kuitenkin suojasi tuulelta ja sateelta.

Yöstä tulisi kylmyyden takia kuitenkin haastava.

Ja nuotio ei täysin suojaisi meitä kylmältä vaikka lämpöä se toikin.

Lisäksi polttopuita ei ollut kovinkaan paljoa.

Ne eivät ehkä riittäisi aamuun.

Ronin repusta löytyi vielä yksi mukava yllätys, nimittäin yksi makkarapaketti ja aloimme paistaa niitä.

Meille jokaiselle riitti yksi.

Siinä tulen äärellä grillatessamme makkaroita, niin tuntui kuin me olisimme olleet rippileirillä.

- Oletko omasta mielestäsi toiminut oikein? Jouni kysyi.

- Miten niin?

- No, tämä väkivallan määrä joka on tullut vastaan aika lyhyen ajan sisään, niin mietin sen oikeutusta. Mietitkö sinä?

- Minä ainakin olen tappanut vain ne jotka ovat ansainneet sen. Se on ollut pelkkää itsepuolustusta. Minä sanoin.

- Entäs Mari? Roni kysyi.

- En minä sitä ampunut.

- Onko Mari kuollut? Jouni kysyi.

Tommi kertoi lyhyesti mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun Jouni lähti bussista pois.

Kiistelimme siitä oliko kaikki mitä oli tapahtunut minun vikani, koska minä olin tuonut aseet metsästä bussille.

Olin hyvin vakaasti sitä mieltä että ei ollut.

Pahat ihmiset olivat saaneet mitä olivat ansainneet.

Ja sitä paitsi en minä sitä bussia ollut ajanut minnekään ei minnekään ja saanut ihmisiä jumiin erämaahan.

Päätimme kuitenkin että parempi olla kinaamatta tämän enempää ja mennä nukkumaan.

Roni ottaisi ensimmäisen vuoron, sitten Tommi, Jouni ja lopuksi minä.

Minun vuorooni oli aikaa, joten vaivuin uneen hyvinkin helposti.

Toivoin että siellä unimaailmassa olisi julkkisnaisia alasti odottamassa minua.

Minä jos kuka olisin sen ansainnut.

Vaan ei ollut, siellä tulikin Mari, Nestori ja Reijo sekä vinopino muita kuolleita vastaan.