Bussi rämisteli pitkin metsätietä.

Kun Salpalinjalle ei voitu mennä, oli opettajamme päättänyt että pitäisimme kuitenkin luokkaretken vaikkapa ulkoilun lomassa.

Nyt Reijo koitti kuumeisesti keksiä jotain paikkaa johon voisimme mennä.

Se joku jossain oli kuitenkin hevonkuusenpäässä ihmisasutuksesta.

Kuskilta tuli se idea ihan hatusta.

Joitain taloja näkyi siellä ja täällä sekä peltoja.

Muuten oli hyvin metsäistä.

Hetken luulin nähneeni jotain liikehdintää metsässä.

Hetken luulin että se jopa saattoi olla ihminen.

Näin vain vilahduksen ja ajattelin, että olin nähnyt väärin tai sitten olin vain nähnyt vilahduksen metsän eläimestä.

Hävittäjiä ja helikoptereita näkyi satunnaisesti.

Sekä kuski, että opettajamme Reijo sanoivat että nyt kaikki meni kuten pitikin, itse en ollut heidän toiminnastaan vakuuttunut.

Luin jälleen yhden luvun Battle Royalea, joka oli nyt isoin hitti kirjallisuuden saralla ja kuunnelluin audiokirja tällä hetkellä.

Itse pidin edelleen fyysisistä kirjoista, vaikka elokuvien ja pelien tasolle ne eivät päässeetkään.

Bussi pysähtyi ja loikimme kaikki bussista ulos.

Yksi koulukiusaajistani, Markku H liukastui ja minä naurahdin.

Minusta oli aina hauskaa kun koulukiusaajiini sattui.

Koulukiusaajani kuten Markku H eivät olleet tästä näkemyksestäni kovinkaan mielissään.

- Nyt sä jätkä...

Markku H lähestyi minua nyrkit ojossa ennen kuin huomasi opettajan eli toisen Markun katsovan tilannetta.

Se sai hänet toisiin ajatuksiin, mutta tiesin että saisin vielä jossain kohti tätä päivää maksaa siitä, että vaihteeksi sain hyvän mielen koulukiusaajani kustannuksella.

Opettajamme Reijo keräsi meidät ympärilleen ja päätti pitää pienen puheen.

- Tänään tarkoitus on pitää hauskaa ja valaa meihin kaikkiin yhteishenkeä vielä ennen kuin koulu loppuu. Se tehdään leikkimielisellä urheilusuorituksella josta kerron kohta. Aloitetaan kuitenkin vähän ikävämmällä aiheella. Koulukiusaamisesta ja etenkin siitä että sitä tapahtuisi koulussamme on puhuttu paljon ja varsinkin netin keskutelupalstoilla...

Koulumme oli saanut ikävää julkisuutta kun Ylilauta keskustelufoorumilla joku oli parin kuukauden ajan tehnyt postauksia koulussamme rehottavasta kiusaamisesta.

Ne olivat olleet koulullemme ja opettajillemme kiusallisen yksityiskohtaisia ja tarkkoja siitä mitä koulussa tapahtui.

Sekä siitä miten koulu ja opettajat eivät tehneet konkreettisesti asialle yhtään mitään vaikka muuta väittivätkin.

Kymmenet tuhannet ihmiset olivat lukeneet noita postauksia ja niihin vastattiin kiivaasti.

Postausten suosio oli tehnyt sen, että alueen lehdet ja jopa paikallinen Yle oli tehnyt aiheesta jutun.

Myöskin opettajamme koittivat kovasti nostattaa itseään ja kouluaan toteamalla, että kaikkiin niihin vähiin kiusaamistilanteisiin oli puututtu joita oli havaittu.

Se oli selkeä valhe ja vain niihin kiusaamistilanteisiin puututtiin joihin oli pakko puuttua.

Vain niihin kiusaamistilanteisiin jotka täyttivät väkivalta- tai rikosoikeudelliset merkit puututtiin kun oli pakko, muita katsottiin läpi sormien.

Lyömisiin ja pahoinpitelyihin puututtiin, kaikki uhkailut, kiristämiset ja jopa varkaudet katsottiin koulussamme läpi sormien.

Varsinkin jos niiden tekijät olivat paikallisten päättäjien kuten yritysjohtajien tai kaupunginvaltuuston jäsenten lapsia.

Ja koulun toimien takia, niin kiusatut ovat saaneet äänensä kuuluviin ja me olemme koko ajan toimineet oikein. Reijo uhkui ja puhisi.

Sekin oli valhe.

Koulu toimi edelleen huonosti esimerkiksi siinä, että kun kiusaamistapaus tuli ilmi, niin sekä koulukiusattu että kiusaaja tai kiusaajat olivat samassa tilassa kertomassa tilanteesta.

Se oli typerin asia minkä voi tehdä.

Laitetaan siis rikoksen uhri ja epäillyt samaan tilaan kertomaan oma näkemyksensä tilanteesta.

Uhri ei uskalla oikesti kertoa mitä on tapahtunut jos tekijä on siinä vieressä.

Ja tekijä puolestaan voi kertoa mieleisensä tarinan ja valkopestä itsensä puhtaaksi kun hän tietää, että uhri siinä vieressä ei uskalla laittaa hänen tarinaansa kyseenalaiseksi.

Minulla oli omakohtaista kokemusta tällaisesta tilanteesta.

Pahin koulukiusaajani, Pasi oli pakottanut minut kantamaan reppuaan toiseen luokkaan sillä aikaa kun itse kävi kaveriensa kanssa tupakalla.

Se nyt vielä meni.

Sitten pari muuta tyyppiä keksi saman idean ja yhtä – äkkiä jouduinkin kantamaan viittä reppua omani lisäksi.

Se oli vaikeaa ja tietenkin opettajat huomasivat sen.

Koulukiusaajilla ei ollut senkään vertaa älliä, että he olisivat tajunneet sen, että useamman repun kuljettaminen on hankalaa ja silmiin pistävää sekä se herättää opettajien huomion.

No puhutteluunhan me jouduimme.

Siis me kaikki.

Minä ja viisi koulukiusaajaani samaan huoneeseen.

Oletteko koskaan kuullut, että kun rikos tapahtuu niin rikoksen uhri ja rikoksesta epäilty laitettaisiin samaan tilaan kertomaan oma näkemyksensä siitä miten asiat ovat menneet?

En minäkään, koska niin ei tehdä.

Vaan kouluissa koulukiusaamistilanteissa on ihan luontevaa laittaa samaan tilaan se jota on kiusattu ja viisi kiusaajaa kertomaan tilanteesta oma näkemyksensä.

Tällöin olin vielä naivi ja uskoin oikeudenmukaisuuteen ja sanoin että minut pakotettiin tähän.

Viisi muuta sanoivat ettei mitään pakottamista ole tapahtunut vaan olen ymmärtänyt asian ihan väärin.

Kaikki päättyi siihen, että opettaja nuhteli minua kiusaajien läsnäollessa.

Koulupäivän jälkeen minut hakattiin tosi pahasti kotimatkalla.

Kuitenkin niin ettei jälkiä tullut, koska koulukiusaajat ovat pahoja eivät tyhmiä.

Ja nyt täällä Jumalan selän takana joutuisin kohtaamaan nuo kiusaajani jossain urheilupelissä mikä tarkoitti sitä, että heillä oli opettajilta saatu lupa käyttää väkivaltaa minua ja muita kiusattuja kohtaan.

Opettajamme ja koko koulu oli omassa itsepetoksessaan ja heidän mielestään kun asiaa ei nähty eikä noteerattu niin se oli sama asia kuin että asia olisi hoidettu hyvin.

Joten keskustelufoorumeilta lähtenyt kohu oli pahasti häirinnyt koulumme päättäjien omaa itsepetostaan.

Omaa vaatimattomuuttani en viitsinyt julkisesti mainita, että se olin minä joka ne postaukset oli sinne tehnyt.

Lisäksi olin hyvin tyytyväinen ja iloinen siitä hämmingistä ja paniikista jonka olin koulullemme ja opettajillemme aiheuttanut.

Reijo lopetti puheen ja sitten se saatanan tampio teki polttopallojoukkueet.

Tarkoitus oli ollut mennä Salpalinjalle ja kun sinne ei päästy, niin mitään suunnitemaa ei ollut.

Bussissa oli kuitenkin aiemmin ollut nuorten jalkapallojoukkue ja siltä oli jäänyt autoon muutama jalkapallo.

Siitä Reijo sitten keksi meille päivän kohokohdan.

Opettajamme oli päättänyt, että se yhteishenkeä kohottava urheilukoitos olisi polttopalloa.

Ja opettaja päätti ketkä tulivat mihinkin joukkueeseen.

Oppilaat eivät saaneet valita joukkueita kuten yleensä tapana oli.

Hämmentävästi Reijo teki joukkueet niistä joita oli puhuteltu koulukiusaamisesta ja niistä joiden takia kiusaajia puhuteltiin.

Reijo teki siis joukkueet koulukiusaajista ja kiusatuista.

En tiedä oliko se tarkoituksenmukaista vai pelkästään tyhmää.

Atleetit vastaan nörtit.

Arvatkaapa miten meni?