Bussi nytkähti liikenteeseen ja sen pakoputki paukahti voimakkaasti.

Mikä oli Vuorelan busseissa ihan yleistä.

Luokkaretki oli ohi ja se ei ollut mennyt niin kuin suuri johtajamme Reijo oli omissa fantasioissaan ajatellut.

Emme olleet päässeet Salpalinjalle, vaan Reijo ja kuljettaja olivat keksineet jonkun alueen, jonne me olimme sitten menneet syömään eväitämme.

Sekä pikkuisen pelaamaan yhteishenkeä nostattavaa polttopalloa.

Suomeksi sanottuna olimme jossain syrjässä syrjäseudulla.

Meidän oli aika palata kotiin.

Nenääni särki.

Pasi ja muu koulukiusaajajengi naureskelivat taaempana.

Heillä oli näköjään kaikesta huolimatta ollut hyvä päivä.

Opettajan oli ollut pakko torua Pasia, tosin hyvin lievästi muiden oppilaiden edessä.

Jotenkin luulen, että se vain nosti Pasin pisteitä muun luokan silmissä.

Ja vaikka minua oli väärin kohdeltu, niin minun osakkeeni laskivat.

Ja kaikkein kauneinta tässä oli se, että minä tiesin vielä joutuvani maksamaan sen, että opettaja oli torunut Pasia kun Pasi oli käytännössä pahoinpidellyt minut muun luokan silmien edessä.

Minusta tuntui edelleen voimakkaasti siltä, että kiusaamistilanteessa kiusattu oli edelleen syyllinen siihen, että häntä kiusattiin.

Ja uskoin vielä saavani ansioitteni mukaan.

Kouluun meno ja sieltä palaaminen oli se jolloin yleensä koulukiusaajat mieluiten iskivät koulukiusattuihin.

Kouluissa oli kuitenkin opettajat ja kamerat, joten kiusaajat tiesivät että koulumatkat olivat paras aikaa kostaa, jos kostettavaa oli.

Yhtä - äkkiä alkoi meteli kun kenenkään puhelimet eivät enää toimineet.

- Tämäpä kummallista. Reijo sanoi.

- Venäjä hyökkää. Koulukiusaaja Markku huusi.

Suomen ja Venäjän jännittyneen tilanteen takia huhuiltiin, että Venäjä saattaisi tehdä kyberhyökkäyksiä infrastruktuuriimme.

Ja se koskisi raha- ja teleliikennettä, sähköverkkoja ja ehkä myöskin mediaa.

Mediassakin lietsottiin sitä, että Venäjä voisi haittaohjelmillaan sulkea pankit ja vaikkapa sähköt.

Oiva - setäni oli sitä mieltä, että järjestelmä teki itse näitä iskuja itseään vastaan ja näin oikeutti yksilön oikeuksien jatkuvan polkemisen.

Sekä rahansiirron verojen kautta köyhiltä sekä keskiluokalta rikkaille ja suuryrityksille.

Poliitikot luonnollisestikin saivat tästä varallisuudensiirrosta oman osansa.

Oiva – sedän mukaan WEF oli Suomelle ja maailmalle pahempi uhka kuin Venäjä.

Se oli ehkä minusta Oiva – sedältä ylilyönti, sillä miten vapaapainiorganisaatio voisi olla Suomelle tai maailmalle uhka?

Nyökyttelin kyllä äitille ja isälle etten uskonut setääni, mutta kyllä minä uskoin setäni näkökantoihin.

Toisaalta itse kun menin verkkoon, niin minä joko pelasin tai runkkasin.

Enkä mennyt Eliitin Esoteeriset Symbolit sivulle, joka setäni mukaan havahdutti eniten ihmisiä Suomessa.

Kuitenkin karvakolmio ja varsinkin sen puuttuminen omasta elämästä tässä iässä kiinnosti päivittäin enemmän kuin politiikka.

Nyt tiesin vain ettei puhelimeni toiminut, kuten ei kenenkään muunkaan.

Sitten kuului jarrutusta, sen perään kuljettajan kovaa kiroilua ja sitten bussi lähti liirtoon.

Huuto bussissa oli melkoinen ja ihmisiä alkoi sinkoutua vaemmalta oikealle.

Sitten tuli raju pysäytys ja löin kipeän nenäni edessäni olevan istuimen selkänojaan.

Kipu oli valtava.

Lisäksi veri alkoi valua uudestaan sideharson läpi.

En tiedä vaikuttiko Venäjä asiaan, mutta me olimme tukevasti ojassa.