Ilta alkoi tulla ja alkoi pimetä.

Tuuli oli yltynyt ja hyökytti bussia kovastikin

Toukokuu jatkui ja silti näytti pakkasyö tulevan.

Talvi päätti pistää hanttiin keväälle ja kunnolla edelleen.

Uutiset väittivät yhä tämän normista poikkeavan toukokuun johtuvan ilmaston lämpenemisestä, joka johtui pääosin tavallisten ihmisten kulutustottumuksista, sekä teollisuuden lievistä päästöistä.

Minä uskoin mieluummin Oiva – setääni kuin uutisiin.

Meitä oli kuusi bussissa: Minä, Pekka,Tommi, Roni, Nestori sekä paras ystäväni Jouni.

Ne jotka jäivät paikalle kun minä otin tilanteen hallintaani.

Muut saivat puolestani pärjätä miten parhaaksi näkivät.

Heidän kohtalonsa ei pahemmin kiinnostanut minua, ihan kuin heitäkään olisi tässä vuosien varrella minun hyvinvointini kiinnostanut pätkän vertaa.

Nyt oli toisin ja nyt minä olin johdossa ja kontrolloin tilannetta.

Aseilla ja väkivallalla oli se hyvä puoli, että sillä sai valtaa vaikuttaa asioihin.

Etenkin niihin asioihin jotka paransivat omaa elämänlaatua äärimmäisissä olosuhteissa.

Äkkiä bussin ovelle koputettiin.

Menin ase kädessä ovelle.

Siellä oli tyttöjä, ja juuri niitä tyttöjä jotka olivat nöyryyttäneet minua toisten läsnä ollessa.

Tyttö jota kutsuin Sohviksi, Marjanne, Mirka ja Mari.

- Saadaanko me tulla sisälle lämmittelemään? Mirka kysyi pitäen yhä sellaisen ylevän asenteen ja komenteluun tottuneen äänenpainon.

Mirka oli varakkaasta perheestä ja perheen ainoa lapsi.

Hän oli tottunut saamaan mitä halusi ja tottunut siihen, että asiat menivät juuri niin kuin hän halusi.

- Enpä oikein usko.

- Miksi et laske meitä sisälle?

- Ette te ole kohdelleet meitä hyvin koulussa. Joten miksi me laskisimme teidät tänne?

- Täällä on kylmä.

- Laske nyt tytöt sisälle. Jouni huusi.

Katsoin Jounia murhanhimoisesti ja Jouni laski katseensa maahan.

- Tuolla metsässä on puita ja tässä on Iltis sekä tulitikut. Sanoin ja heitin iltapäivälehden ja tulitikut suoraan Mirkan naamalle.

- Sinä olet inhottava.

- Minä olen nyt johdossa täällä. Minä päätän kellä on lämmintä ja kuka syö hyvin. Te ette kuulu siihen kastiin, joka pääsee sisälle tai joka syö hyvin.

Huomasin myöskin että alkoholi alkoi ihan kivasti vaikuttaa minuun.

- Me tehdään ihan mitä tahansa. Täällä on kylmä. Sohvi sönkötti kyynel silmäkulmassaan.

- Tuo on semmoinen lause, että myöhemmin voi kaduttaa että se tuli sanottua.

- Onko meillä vaihtoehtoa?

- Totta kai on, ootte ulkona ja laitatte kokon pystyyn.

Sohvi toisti ehdotuksen että he tekisivät ihan mitä tahansa.

Kaikki tytöt nyökyttelivät, tosin hyvinkin alistuneesti.

Muilta tyypeiltä alkoi kuulua että tuo on hyvä idea.

Nestori näytti olevan hyvin innostunut ideasta ja Nestori katsoi Mirkaa samalla lailla kuin kissa katsoo rottaa.

Mirka oli kohdellut Nestoria tylysti julkisesti.

Se ei kiinnostanut minua.

Minulla oli muuta mielessä.

- Onko Mari samaa mieltä?

Mari katsoi empien minuun, sen jälkeen maahan.

- No? Kysyin.

Mari katsoi minuun ja nyökkäsi.

Mari jauhoi purkkaa.

Mari ja Simo olivat alkaneet seurustella ja kutsuivat suhdettaan purkkapariskunnaksi.

Kumpikin jauhoi päivät pitkät purkkaa.

Ja tämän purkkapariskunnan bravuuri oli se, että he jauhoivat eri purkkaa ja kun he suutelivat niin purkat vaihtuivat Marin ja Simon kesken.

Laskin tytöt sisälle ja otin Maria kädestä kiinni.

- Mitä sinä nyt?

- Saat lunastaa välittömästi sen mitä lupasit.

- Et sinä voi...

Katsoin tuimasti Maria silmiin ja olin valmis heittämään Marin pihalle bussista.

Se mikä oli kiihottavaa, oli se että Marilla oli yhä kasvoillaan Mikko K:n verta.

- Joko lunastat lupauksen tai menet ulos.

- Hyvä on sitten.

Otin Maria kädestä kiinni ja lähdin kuljettamaan häntä bussin perälle.

- Minä en voi olla osa tätä. Jouni sanoi ja poistui bussista.

Muut pojat taas vetivät tyttöjä syliinsä.

Paitsi Pekka, hän ei halunnut olla osa tätä hyväksikäyttöä, mutta hän ei myöskään halunnut mennä ulos hytisemään.

Silloin on vain sitten parasta ottaa sikiöasento ja olla kuulematta sitä mitä ympärillä tapahtuu.

Katsoin Maria silmiin ja suutelin tätä.

Hän oli hämillään, peloissaan ja vastasi hätäisesti sekä erittäin vastentahtoisesti suudelmaani.

Painoin Marin polvilleen.

Muut ihmiset käänsivät katseensa meistä poispäin.

Käskytin Maria ottamaan purkan suustaan.

Sitten tiputin housuni nilkkoihin.

Otin molemmilla käsillä Marin päästä kiinni.

Mari sulki silmänsä ja hetken päästä minä suljin omani, sekä päästin nautinnollisen huokauksen.