Juoksin metsässä holtittomasti.

Lisäksi minua tulitettiin koko ajan.

Minun oli nyt pakko perääntyä.

Joten lähdin juoksemaan kohden pommisuojaa, josta olin lähtenyt liikkelle.

Ajattelin että jos pääsisin takaisin, niin siellä minun olisi paljon helpompi puolustautua kuin metsässä.

Vastustajani olivat sotkeneet suunnitelmani.

Takanani oli vihollisia ja niitähän koulukiusaajat koulukiusatuille edelleen ovat.

Älä luule mitään muuta.

Vaikka menisi toistoksi, niin silti koulukiusatun silmin koulukiusaajat ja kaikki jotka maleksivat tai ystävystyvät heidän kanssaan ovat vihollisia.

Ja vihollista ei koskaan kohdella ystävällisesti.

Ei, se pitää päättäväisyydellä ja tarmokkuudella tuhota ennen kuin se on mädättämässä kaikkea hyvää ja kaunista, joka on puolustamisen arvoista.

Palatessani, luoteja alkoi viuhua myöskin edessäni.

Siellä oli Tuukka, Petri ja Kimmo.

He tulittivat minua.

Vihollisiani oli nyt edessä ja takana, niitä siis riitti.

Ja niillä oli riittävästi aseistusta.

Lähdin nousemaan niin korkealle kalliolle kuin pystyin.

Vihollisia näytti tulevan useammasta suunnasta.

Heitä oli ihan liikaa.

En voisi enää mitenkään pelastautua.

Menin kivien ja kallion syvänteiden suojaan korkealla kalliolla.

Porukkaa alkoi tulla siihen suuntaan missä minä olin.

- Näkyykö sitä?

Se taisi tulla Simon suusta.

Alueella oli nyt paljon kiusaajia, sen kuuli puheesta.

- Etsitään ja tapetaan se.

Luullakseni noin puolitusinaa koulukiusaajaani hajaantui etsimään minua ylhäällä kalliolla.

Kivet ja metsä olivat suojanneet minua ja sen lisäksi olin maassa makaamassa, joten minua ei ollut ihan helppo nähdä.

Kuulin kun Simo oli varma etten olisi enää ylhäällä ja että olisin päässyt jotenkin heidän ohitsensa palamaan takaisin alas.

Simo käskytti muut palaamaan alas ja etsimään sieltä.

Paikalle jäi vain kauppiaan poika Toni S, jonka ase oli ilmeisesti jumissa ja hän jäi rassamaan sitä.

Hänellä oli selkä minuun päin ja hän seisoi vain muutaman metrin päässä jyrkänteen laidasta.

Katsoin nopeasti ja en nähnyt paikalla ketään muita.

Katsoin Toni S:ää ja etenkin tämän selkää.

Se jätkä oli ladannut julkisesti minusta yhden runkkuvitsin liikaa nettiin.

Kävelin rauhallisesti ja äänettömästi häntä kohti.

Siinä vaiheessa kun hän huomasi minut, niin olin aivan liian lähellä.

Pistin juoksuksi.

Toni S ei ehtinyt kunnolla reagoida mitenkään kun juoksin häntä kohti ja tönäisin hänet jyrkänteen yli niin voimakkaasti kuin pystyin.

- Arvaa mikä susta tulee isona?

Toni S karjui kovasti ja nopeasti katsottuna näytti räpyttävän käsiään.

- Lentäjä.

Huusin ja se oli ensimmäinen tapponi, jossa käytin elokuvissa tutuksi tullutta onelineria.

En saanut Tonin viimeisistä sanoista selvää, mutta mitään painokelpoista hän ei minusta sanonut.

Menin katsomaan jyrkänteen laidalta työni tuloksia.

Toni S oli tippunut voimalla maahan ja hän ei enää ollut tunnistettavassa kunnossa.

Todennäköisesti olisi taas jänniä unia luvassa kun Nukkumatti saapuisi.

Koin että nyt piti antaa julkinen statementti.

Otin aseen taskustani ja nostin sen ilmaan sekä huusin.

- Kaikki koulukiusaajat pitäisi tappaa.

Sitten tajusin että joku oli selkäni takana.

- Onko viimeisiä sanoja?

Se oli Simo.