- Kylläpä sinulla kesti. Roni sanoi.

- Menin vähän kauemmaksi, tuonne kuusen luokse jossa on kinoksia. Olen ujo rakkoni suhteen.

Sanoin ja näytin sormellani kohti kinoksia.

En tiedä miksi en kertonut ystävilleni aseista tai puun luona olleista ruumiista yhtään mitään.

Alunperin tarkoitukseni oli niin tehdä.

Voi olla että olin shokissa.

Jotenkin aseet jotka painoivat repussani tekivät sen, että minulla oli oma salaisuus, asia joka oli merkittävä ja josta kukaan muu ei tiennyt mitään.

Väitän edelleen, että vaikka olin tietoisesti ottanut aseet ja pidin niitä repussani ystäviltänikin salassa, niin silti aikomukseni ei ollut tappaa ketään.

Tarkoitukseni oli kertoa aseista ja ruumiista bussin luona välittömästi opettajalle.

Sekä sen jälkeen antaa opettaja Reijolle aseet.

Aseet kuitenkin poistivat arkuuteni ja pelkoni ainakin hetkellisesti.

Jotenkin vain tuntui järkevämmältä pitää tämä salaisuus täysin itselläni, ainakin toistaiseksi.

Tommi, Roni ja Nestori eivät olleet löytäneet yhtään vastaantulijaa.

Kävelimme vielä hetken ja katselimme ympärillemme.

Pelkkää metsää ja peltoa silmien kantamattomiin, eikä yhtään ristinsielua yhtään missään.

Puhelimet eivät toimineet edelleenkään.

Ja kun niistä koptereista olisi ollut hyötyä, niin nyt niitä pörrännyt yhtään missään.

Päätimme palata takaisin bussille.

Tommin kanssa olimme olleet ystäviä jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Tommi oli toiseksi paras ystäväni heti Jounin jälkeen.

Jounia parempaa ystävää minulla ei ollut.

Roni tuli kouluumme kun olimme siirtyneet kuudennelle.

Ja Nestori vuotta myöhemmin Varkaudesta.

Roni ja Nestori olivat tietokoneiden ja koodamisen suhteen hyviä.

Tommi nyt oli vähän urheilullisempi eli harrasti jousiammuntaa sekä kävi kalassa.

Minä en osannut koodata enkä pitänyt kalastamisesta.

Minä en edes tiennyt missä oikeasti olin hyvä ja lisäksi kun minua kiusattiin jatkuvasti, niin en edes tiennyt missä olisin voinut olla hyvä.

Vähän paha kehittyä missään kun kokonaiset luokat käyvät sinun kimppuusi ja nöyryyttävät sekä haukkuvat kaikkea tekemääsi.

Joten ihan sama mitä teet ja mitä yrität, niin koulumaailmassa sitä käytetään armottomasti sinua vastaan.

Jokainen tekemäsi epäonnistuminen on ase vihollisille.

Lisäksi jokainen koulukiusaaja sekä sinun nälvijäsi tai tekemisiesi kyseenalaistaja tai arvostelija on automaattisesti koulukiusaaja.

Joten koita siinä lähes 16 – vuotiaana sitten miettiä, että mistä tulevaisuudessa repisi leipänsä kun kaikki mitä teet pitää onnistua kerralla tai sitten se kokeilusi muutetaan vitsiksi.

Lisäksi sillä haetaan haskuutta toisten kavereiden kesken repimällä tuo hauskuus sinun selkänahastasi.

Äkkiä minulle tulikin voimaa kantaa tätä painavaa kassia.

Lisäksi jätkät olivat niin keskittyneet puhumaan uusimmasta Alan Wakesta, että he eivät kiinnittäneet huomiota siihen, että kantamukseni olivat nyt paljon normaalia painavemmat.

Saavuimme sinne mistä olimme lähteneetkin ja vaikka Roni ja Nestori sanoivatkin opettajalle että olimme palaneet tyhjin käsin, niin minä en ollut.

Opettajamme katsoi minuun.

- Eikö Jarnokaan löytänyt ketään tai mitään?

En saanut sanaa suustani, vaikka alunperin tarkoitukseni oli sanoa, että olin löytänyt ruumiita ja aseita.

- Eikä siellä sattunut mitään erikoista?

Pudistin vain päätäni.

- Ei siellä mitään ollut. Sanoin.