Tämä uni vei minut elokuvan kuvauspaikalle.

Minä olin ohjaaja ja kuvasimme eeppistä viikinkielokuvaa hyvin tunnetusta romaanista nimeltä Viikinkiretki.

Olimme kuvaamassa isoa kohtausta, jonka pääosissa olivat Mikko K, Mari ja Nestori.

Kaikki olivat sonnustautuneet viikinaiheisiin vaatteisiin.

Muitakin tuttuja oli paikalla.

Tommi ja Markku H, joilla molemmilla oli luodinreikä päässään, niin he työnsivät sormiaan toisen päästä sisään.

Katsoin hetken tätä touhua.

Sitten Markku H huomasi minut.

- Niin, pomo?

- Mitä te idiootit teette?

- Me mitataan sormituntumalla kummalla on luoti syvemmmällä päässä. Markku H sanoi, pitäen yhä sormeaan Tommin aivoissa.

En hennonut sanoa, että Markun takaraivossa oli nyrkin mentävä aukko, joten hänen päässään ei edes mitään luotia ollut.

Se on kai se suurin taakka jonka koulukiusattu joutuu kantamaan eli se, että koulukiusaajat ovat paljon tyhmempiä kuin koulukiusatut.

Koulukiusaajat saavat vallan koulukiusattuihin vain väkivallan kautta.

Ja lisäksi siten että valtaosa ihmisistä haluaa olla sen puolella jolla on voimaa vaikka tämä toimisikin väärin.

Missään olosuhteissa kiusaajat eivät saa henkistä niskaotetta kiusattuihin omalla älykkyydellään.

Opettajamme Reijo oli edelleen jäässä ja hänen tehtävänsä oli muokata romaanin dialogia elokuvaan sopivaksi.

Tarmo oli äänimiehenä ja hän oli yllättävän rauhallinen, vaikka hänellä ei edelleenkään ollut päätä.

Janne oli kuvaajana ja hänen kurkustaan pulppusi silloin tällöin verta.

Roni oli klaffimiehenä.

Sitten oli iso joukko avustajia, miehiä joilla oli sinisiä ja vihreitä uniformuja.

Äkkiä kuvaukset keskeytyivät ja nyt kaikki katsoivat minua vihaisesti.

- Minusta vain Jäbä ei tiedä mitä tekee. Nestori sanoi.

Nestorin rinta oli edelleen verinen ja siinä näkyi selkeät jäljet luodeista, jotka olivat hänet kaataneet.

Meidän pitää luottaa ohjaajaan ja tämän visioon. Uskon kyllä että Jäbä tietää mitä tehdä. Mikko K sanoi.

- No, bussissa ei ainakaan tiennyt mitä tehdä naisen kanssa. Mari sanoi ja häntä sekä Mikkoa yhdisti se, että molemmilta puuttuivat takaraivot.

Kaikki paitsi Mikko K nauroivat.

Yritin huutaa, että tämä on minun elokuvani ja se tehdään minun ehdollani, mutta kun yritin niin tehdä, niin suustani ei tullut mitään.

- No, mitä sä odotat meidän tekevän. ? Nestori sanoi.

- Älä nyt hyvä mies hermostuta Jäbää. Annetaan sen nyt rauhoittua ja kyllä se kohta kertoo miten tämän kohtauksen tulee edetä.

- Jos sä oikeasti haluat että me seurustellaan ja että mä olisin sun tyttöystävä, niin sitä päättäväisyyttä ja johtajuutta kyllä pitäisi tulla enemmän esille. Mari sanoi.

- Mari hyvä, varmaankaan meidän ei ole nyt hyvä painostaa jäbää.

Koitin miettiä mitä sanoisin ja miten saisin tämän mahtavan eepoksen liikkeelle.

Mielessäni ei vain ollut yhtään ideaa, jolla päästä liikkeelle.

Ja kun koitin sanoa jonkun yksinkertaisenkin asian, niin suustani ei tullut mitään ulos.

Koko työryhmä katsoi minua.

Kaikki työryhmässä olivat kuolleita.

Mari katsoi minua.

Nestori katsoi minua.

Mikko K katsoi minua ja nosti peukun kannustuksen merkiksi.

Äkkiä hihaani revittiin.

Se oli täysi – ikäinen mies, jonka kasvoja oli syöty ja kehossa näkyivät luodin jäljet, sekä se että eläimet olivat käyneet hakemassa ravintoa.

Hänellä oli vihreä uniformu, jossa ei ollut tunnuksia.

- Niin. Sanoin ja hämmennyin itsekin kun huomasin ääneni taas kulkevan.

Hän alkoi puhumaan minulle Venäjää.

- Minä en valitettavasti ymmärrä.

Sitten näin hahmon, joka lähestyi minua varjoista.

- Minä voin tulkata. Jouni sanoi.

Jounin iho oli täysin palanut ja hän oli kärähtänyt täysin mustaksi, aivan kuten jauheliha joka on aivan liian kauan uunissa.

Lisäksi hänestä lähti vastenmielinen palavan lihan haju.

Vihreä uniformuinen mies alkoi puhua hyvin innostuneesti.

- Hän sanoo, että hänellä on kunnia olla tässä tuotannossa mukana. Ja vaikka tämä onkin sinun visiosi, eikä kukaan tule ottamaan kunniaa siitä mitä olet saanut aikaan, niin hän kokee että hän on kuitenkin vaikuttanut tähän produktioon. Koska kaikki se mitä olet saanut aikaan, niin on lähtenyt siitä että sinä otit hänen aseensa ja käytit niitä.

- En tiedä mitä sanoa, paitsi sen että minä koen että tämä on minua itseäni isompi produktio ja kaikki te jotka olette täällä, niin minusta te olette osa tätä. Tämä ei vain ole minun teokseni vaan me kaikki teemme tämän yhdessä.

- Yöllä kyllä et saanut kummoista jälkeä aikaan. Mari sanoi ja sai taas kaikki nauramaan.

- Se oli minun ensikertani. Huusin Marille.

- No, jos kehitystä ei sillä sektorilla nopeasti tapahdu, niin minä kyllä jättäisin siihen yhteen kertaan.

Ja taas kaikki nauroivat minulle.

Jouni lähestyi minua ja läimäytti minua poskelle.

- Sä annoit mun palaa elävältä. On siinä kanssa paras ystävä. Ja mun elämä oli vasta ihan alussa.

Koitin sanoa jotain puolustuksekseni ja kun avasin suuni, niin sieltä ei taaskaan tullut mitään.

Sitten Mikko K tuli minun luokseni ja halasi minua.

- Minä kyllä tiedän että minun roolini tässä produktiossa on aivan keskiössä ja siitä minä olen kiitollinen.

Yritin irtautua Mikko K:n halista ja huusin epätoivoisesti.

- Lopeta mun halaamiseni.

Sitten avasin silmäni ja heräsin ankeassa pommisuojassa, jossa nuotio alkoi sammumaan.