Kävelimme aikamme ja pieni mäki tuli vastaamme.

Kun pääsimme ylös niin huomasimme, että mäen toiselle puolella oli elämää.

Maastouduimme.

Seurasimme kallionnyppylän yläpuolella allamme tapahtuvaa liikehdintää Ronin kanssa.

Alhaalla oli myöskin kalliota ja siellä oli oli reikä eli luola, jonka muut luokkalaiset olivat löytäneet.

Aloin seuraamaan keitä näin ja huomasin, että siellä oli useampi koulukiusaajani.

Pahin kiusaajani Pasi näytti olevan johdossa.

Simo oli edelleen kakkosmies, joka näytti nauttivan roolistaan, että sai joltain käskyjä joita totella.

Tyypillinen poliisin poika.

Ihan yleisesti ottaen, niin harvempi koulukiusaaja pystyy itsenäiseen ajatteluun tai omannäköiseen toimintaan.

He tarvitsevat toisten ihmisten hyväksyntää omille toimilleen.

Se mikä yllätti minut, niin Pekka söi siellä ja hän näytti vasta tulleen sinne.

Kaksi muuta kärkikoulukiusaajaani Markku H ja Toni S kyselivät Pekalta kaikennäköistä.

Se sitten siitä ystävyydestä, sillä Pekka näytti kertovan heille innokkaasti.

Lisäksi luulen että hän kertoi heille meidän tilanteestamme.

Sekä aseistuksestamme.

Otin AKS – 74 V:n selästäni ja tähtäsin Pekkaa.

Kunpa hän vain tietäsi kuinka raivona olin siitä, että minut oli näin petetty.

- Älä nyt tee mitään hölmöä. Roni sanoi.

Laskin piipun maata kohti.

Yleisesti ottaen kiusaajani olivat järjestäytyneet hyvin ja heillä oli aseistusta.

Heillä oli paljon enemmän aseita kuin meillä.

Lisäksi kaukaa katsottuna, niin ne näyttivät amerikkalaismallisilta.

- Mitäs nyt tehdään? Roni kysyi.

- No odotellaan ainakin pimeää ennen kuin toimitaan.

- Toimitaan?...Mitä jos me mentäisiin sinne ja vaikka antauduttaisiin?

Tommi sanoi, joka oli tullut yllättäen taaksemme.

- He tappavat meidät. Eivät he halua vangita meitä.Sanoin.

- Ei jäädä kuitenkaan tähän. Tulee kylmä. Roni sanoi.

Etsimme uutta suuntaa ja kävelimme jonkun aikaa.

Sitten vähän matkan päästä keskellä peltoa näimme huonossa kunnossa olevan vajan.

Alueella oli joitakin todella huonossa hapessa olevia rakennuksia, lähinnä vanhoja latoja.

- Mennään tuonne.

- Suojaako ränsistynyt rakennus muka meitä?

- Siinä on katto ja jonkun näköiset seinät. Mennään sinne ja laitetaan tuli, kyllä se yhden yön kestää.

- Meidät nähdään matkojen päästä.

- Hei, onko parempia ideoita, sillä kyllä minä kuuntelen. Ja se joka ehdottaa uudestaan antautumista saa pistoolin piipun suuhunsa.

Roni ja Tommi katsoivat maahan.

- Hyvä, tuo ei ole ihanteellinen paikka, mutta se suojaa kylmältä ja tuulelta kyllä, jos teemme sinne tulen. Lisäksi meillä on vielä vähän eväitäkin ja tietenkin me teemme vartiovuorot ettei meitä yllätetä.

Lähdimme kohti huonossa kunnossa olevaa entistä vajaa.