3 – Luku:

Bussi jarrutti voimakkaasti ja ihan yllättäen.

Kaikki oppilaat heilahtivat edestakaisin.

Useilta tytöiltä pääsi kirvakka kirkaisu.

Joidenkin kännykät tippuivat lattialle.

- Tää on ihan päätöntä menoa.

Sanoi Tarmo kun oli pamauttanut päänsä penkkiin.

Ihmisiltä meni hetki tajuta miksi olimme pysähtyneet.

Tien katkaisi armeijan tiesulku.

Oli tosi siistiä nähdä sotilaita ja tankkeja joka puolella.

Ja niitähän riitti.

Lisäksi muutama sotilashelikopteri pörräsi alueella.

Ihan kuin olisi katsellut jotain ison budjetin elokuvaa.

- Minä selvitän mistä on kysymys. Opettajamme Reijo sanoi ja poistui bussista.

Toinen opettajamme Markku näytti olevan enemmän kiinnostunut ryhmämme nuorista naisista, kuin siitä mitä bussin ulkopuolella tapahtui.

Reijo keskusteli tiesululla olevan armeijan miehen kanssa, jonka tunnukset kertoivat minulle, että hän oli kapteeni.

Suomen ja Venäjän kanssa oli ollut jännitteitä, siitä asti kun Suomi liittyi Natoon.

Suomen liittyminen Natoon ei vielä Oiva - setäni mukaan itsessään hermostuttanut Venäjää, mutta kun Suomi teki DCA sopimuksen Yhdysvaltain kanssa ja jenkkien joukkoja tuli Suomeen sekä heidän sotilastukikohtiaan, niin silloin Venäjä alkoi lisätä valmiuttaan rajan tuntumassa.

Eikä Venäjän hermostumista helpottanut se, että huhuiltiin aika avoimesti, että Suomeen oli jo joko tuotu tai oltiin tuomassa Ydinaseita.

Joten Venäjä lisäsi tätä kautta omia joukkojaan rajan tuntumassa.

Ja kun Venäjä vastasi Naton laajentumiseen, niin Nato ja USA lisäsivät aina vain lisää omia joukkojaan Suomen rajojen sisällä ihan Venäjän tuntumassa.

Lisäksi huhuiltiin, että rajan tuntumassa olisi ollut joitain yhteenottoja.

Yhteenotot kiistettiin kummaltakin puolelta.

Yhteenoton uhka Naton ja Venäjän välillä kuitenkin kasvoi mediassa koko ajan ja molemmat osapuolet syyttelivät toisiaan tilanteen kiristymisestä.

Näin kun opettajamme huitoi kunnolla käsiään ja hänen edessään oleva kapteeni vain pudisteli päätään.

Reijo tuli bussiin takaisin.

- Kuulkaa kaikki. Emme voi ajaa suoraan ja me emme pääse tänään Salpalinjalle. Armeijalla ja Nato joukoilla on täällä tänään iso harjoitus, joka estää sinne menemisen.

- Mitä se tarkoittaa?

- Se tarkoittaa, että retkemme hieman venyy ja menemme vaihtoehtoiseen paikkaan, joten kannattaa soittaa tai ottaa yhteyttä vanhempiinne, että tästä tulee aiottu pidempi päivä.

Moni alkoi soittamaan ja lähettämään viestejä.

Joillakin oli jo nyt viestien lähettämisessä ongelmia.

- Venäjä koittaa häiritä viestintäämme. Tiesi toinen opettajamme Markku kertoa, joka varmaan itsekin luuli että luokka piti häntä viisaana miehenä.

Ei pitänyt, vaan pervona.

Bussimme kääntyi.

Otin muutaman kuvan tankeista ja sitten päässäni lävähti.

Mitäs Jäbä puuhaa?

Minua kutsuttiin koulussa Jäbäksi.

En tiedä mistä nimi oli tullut, mutta en todellakaan pitänyt siitä.

Jäbä oli tullut kuitenkin jäädäkseen.

Pahin koulukiusaajani, Pasi oli tullut paikalle ja päättänyt jälleen kerran hakea huomiota sekä hyväksyntää muilta minun kustannuksellani.

Ei ollut ensimmäinen kerta ja olin aika vakuuttunut että tuskin jäisi ihan viimeiseksikään.

Laskin oikeasti päiviä, että pääsisin koulusta pois ja elämä voisi vapaana ihmisenä alkaa.

Kouluaika oli enemmänkin minulle vankilaa kuin huoletonta nuoruutta ja uusien asioiden oppimista oman ikäryhmän ihmisten kanssa.

Vaikka fyysistä perseraiskaamista ei ollutkaan, niin sitä henkisempää tuli sitten isomalla kauhalla ja joka ikinen päivä.

Oli koulua tai ei.

Koulukiusaaminenhan ei sitten jää kouluun, vaan se tulee netissä ja esimerkiksi markeiteissa jopa koulun jälkeen vastaan.

- Jäbä taas pelaa taskubiljardia.

Se oli Pasin lähinen kätyri Simo joka sai bussin nauramaan.

Koko bussi nauroi minulle.

Minua pidettiin koulussa runkkarina Simon takia.

Biologian tunnilla olin katsonut ulos ikkunasta ja unelmoinut.

Kädet minulla olivat taskuissani.

En muista että olisin tehnyt mitään.

Simo kuitenkin väitti, että minä olisin pelannut taskubiljardia eli siis hipelöinyt kassejani taskujeni kautta tunnilla joka oli täynnä oppilaita.

En itse muista että näin olisin tehnyt.

Miksi Simo väittäisi että olisin tehnyt jotakin mitä en ollut tehnyt?

Syynä oli tyttö ja hänen nimensä oli Mari, joka on jo mainittu aiemmin.

Maija oli se tyttö luokasta jota uskoin rakastavani.

Olin kuitenkin lähes kuusitoista, joten kaluni ja haluni määräsivät päivittäiset ihastumiseni kohteet.

Ja kun Mari antoi minulle enemmän siimaa kuin Maija, niin luonnollisestikin Marin pisteet nousivat silmissäni.

Ja Mari oli Simon kiusaksi kiinnostunut minusta.

En itsekään tiedä miksi Mari innostui tarinoistani, mutta Simo ei pitänyt tästä asetelmasta yhtään.

Vaan hän päätti tuhota uskottavuuteni ja maineeni yhdellä oikein kohdennetulla valheella.

Ja onnistui siinä äärettömän hyvin.

Joten Simon ei tarvinnut kuin vain kerran väittää, että olisin pelannut taskubiljardia luokassa vaikka kukaan muu ei sitä nähnyt, ei edes opettaja joka tuijotti suoraan minuun.

Ja näin kun valhe oli ilmassa ja Simo sai kaverinsa toistamaan sitä, niin minä sain koulun runkkarin leiman, jota muistettiin sitten minulle mainita myöskin vapaa – ajalla.

Nettiä tietenkään unohtamatta.

Siinä meni niin Marin kuin Maijankin innostus minuun.

Ja tästä tuomiosta ei voi valittaa, eikä sitä kumota.

Yhden ihmisen väite jota muut eivät nähneet, niin se tuhosi hetkessä minun uskottavuuteni.

Simon isä oli poliisi joka halusi pojistaan, ei tyttärestään myöskin poliiseja.

En tiedä oliko se tehnyt Simosta kiusaajan, että hänen toinen vanhempansa oli poliisi.

Väitän kyllä että ei se ollut estänytkään Simoa kiusaajaksi muuttumasta.

Katsoin Pasia silmiin.

Jos minulla oikeasti olisi mahdollisuus tappaa kaikki koulukiusaajatyypit ilman seuraamuksia, niin tarttuisin tähän oljenkorteen välittömästi.

Enkä kilauttaisi kaverille tai kysyisi yleisöltä oikeaa vastausta.

Pasi virnuili typerästi minulle ja käänsi selkänsä sekä poistui paikalta.

Tulisi vielä hetki tämän luokkaretken aikana kun katsoisimme toisiamme suoraan silmiin, niin silloin Pasi ei enää virnuilisi typerästi.

Ei, se virne pyyhittäisiin naamalta kyllä.